2.2. kadonneen matkalaukun arvoitus ja Creastockin syntymäpäivä.
Sijaintina lähinnä kotikaupunkejamme Helsinkiä ja Belgradia. Vähän myös Ubudia, jossa kävimme etsiskelemässä lempikulkukoiraamme ja pohdiskelin miten asiat ovat muuttuneet nomadielämän myötä.
On tunnettua, että matkalaukut katoavat Pariisin CDG:n kentällä, mutta tässä tapauksessa laukkuni saapui vaihtokentältä Pariisista Suomeen samalla koneella kuin minäkin, mutta jäi sen jälkeen matkaamaan useaankin kertaan Helsingin ja Tampereen väliä.
Matkustan käsimatkatavaroilla, mutta muutaman kerran kentällä on pakotettu laittamaan laukku ruumaan. Joka kerralla se on myös jäänyt maata kiertävälle radalle tai tavaroita on kadonnut matkan aikana. Tällä kerralla laukku saapui lopulta perille muassaan hajonnut salamalaite.
Arvatkaapa saako näistä korvauksia? Ei tietenkään, koska eihän näitä työvälineitä saisi laittaa ruumaan. Selitäpä se siellä lähtöpäässä. Ja tulopäässä että oli pakko.
Mutta viis pienistä vastoinkäymisistä, matka jatkuu: Tätä Fb-muistot -koostetta vuonna 2024 kirjoittaessani esikoisyritykseni Creastock täyttää jo 24 vuotta!
1.2. kadonneen matkalaukun arvoitus
2010 Tampere tai Helsinki
ihmettelee miten järjestää kaikki aikataulut, mutta iloiten huomaa, että firma täyttää tänään 10 vuotta:)
2011 Helsinki tai Tampere
sai passinsa takaisin tansanian viisumilla varustettuna. ja nyt keikalle.
2012 Helsinki
kirjoittaa todella harkittuja statuksia.tai ainakin pitkään ja hartaasti käsi paketissa. kynällä kirjoittamista en o koittanu vasurilla vielä ollenkaan. eikä vissiin tarvi kuvatakaan hetkeen.
*
pakkaslukupäivityksistä tuli mieleen toisenlainen numero: yritykseni täyttää tänään 12v 🙂
*
ei ollut sormi murtunut kertoi röntgen,mutta sairaslomaa eli vaikeasti tehtäviä työpäiviä ensi viikko.voin kertoa että sattuu niin maan perusteellisesti kun lääkäri tökkää ison klemmarin kynnestä läpi,mutta nyt alkaa kuulemma paraneminen.
*
jos pohditte minne palvelu on kadonnut helsinkiläisistä ravintoloista kannattaa kokeilla eerikinkadulla olevaa espanjalaista parillaa,sieltä löytyy 🙂
Kadonneen matkalaukun arvoitus, tarina jatkuu…
2013 Helsinki
Aha, mustakin olis pitäny tulla terveystarkastaja. en tosin tiedä miksi kun yksikään vastaus ei ollut sama kuin ammatin ominaisuuksissa vaaditut. Valokuvaaja oli sijalla 40, mutta lapsuuden eka toiveammatti merikapteeni oli jopa kolmantena. Olis pitäny uskoa itseään, kyllä kolmevuotias tietää!
*
Laukut on saapunu Suomeen. Tosin ne kaikki on lennätetty työparille vaikka kuinka rautalangasta väännettiin ettei asuta samassa osoitteessa. Mut mun laukku (or remains of it) lennätetään nyt sit vielä kerran. Toivott tällä kertaa jo mulle.
*
Näin…
”Johto on kuulemma antanut BT:n kääntäjille luvan jättää krediittirepliikki pois ohjelman lopusta, jos kääntäjä ei kehtaa laittaa nimeään näkyviin ruutuun. Aika paljon näitä krediitittömiä ohjelmia on näkynytkin.”
*
Mäkin haluun jonkun vanhan statuskuvan, mistäs mä sellasen teen kun ei suutarin lapsella ole kenkiä
*
Työparini viesti että finskiltä oli kysytty mun laukun omistajaa. Oon puhunu tänään kahdesti tulopalvelun kanssa ja ne selvitti et laukku on vahingossa lennätetty Tampereelle josta se tulee ip lennolla takas Helsinkiin. Ei tullut. Ja nyt ne sit kyselee taas kenen se on. Vaikka tagi on mun nimissä ja katoamisilmoituksessa on mun yhteystiedot. Pitäisköhän jo laittaa lasku perään työkamoista.
*
Illaksi kotiin, Finnair. Osa 666. Matkatavarapalvelu on jo kiinni. Ei kuulu laukkua, ei soittoa. Itse pääsin illaksi kotiin kyllä, tosin piti päästä jo iltapäivällä. Yksi frequent flyer on kohta entinen asiakas. Pääsiskö tältä saarelta pois laivalla??
*
Biisi levyltä come hell or high water ja unta palloon. Huomenna on uusi päivä. Odottaa laukkua joltain lennolta. Nothing too bad:)
2014 Helsinki
No niin, sitten vain koulutukseen
(Facebookin joku höpötesti mikä sinusta pitäisi tulla isona tms. Tuloksena astronautti.)
*
Jos olis fiksu, pakkais jo nyt, eikä aamulla, mutta kun ei millään jaksais.
*
Ihan mahtava huomata, että tositteet on printtaamatta kirjanpitoon. Mutta melkein jo pakkasin.
(2024: onneksi nykyään ei tarvi printata. Ennen lähetin kirjanpitomateriaalit pääsääntöisesti lentokentältä.)
2015 Helsinki
No nytkö se flunssa sitten iski. Ilmankos oli outo olo jo aiemmin. Olis pitänyt muistaa, että mua huimaa vain kun on kuumetta.
*
Tämähän on jännä.
Päivi, ei ihme jos Egypt airilla sattuu kummallisuuksia jos ne tän kartan mukaan lentää. On siellä omassa naapurustossa kyllä pari paikkaa kohdallaan, Euroopassa ei tainnut olla yksikään.
(Tähän tägätty Päivi on silloin Egyptissä asunut kollega.)
”Egypt Air, minkä teit!”
*
Creastock täyttää tänään 15 vuotta. Näiden vuosien aikana olen kuvannut 70 eri maassa ja matka jatkuu.
(Kuvassa #Plan’in projektin avulla kouluun päässeitä tyttöjä Pohjois-Vietnamin Ha Giangissa)
2016 Helsinki
Firma nro 1 tänään 16 v.
Näemmä sitä edelleen heilutaan yrittäjänä, vaikka saakin keksiä jo varsin luovia ratkaisuja saadakseen myös tuloja. Tarpeeksi monelle toimialalle kun laajentaa, niin eiköhän sitä pärjätä!
*
Ei tullut apurahaa vieläkään, ääh. Uutta hakemusta pitäisi sitten taas kasata. Ei tässä ilman tuloja voi pidempäänkään harrastaa.
2018 Ubud
Before leaving Ubud, we decided to walk to our last year’s neighbourhood to see if Adam is still around.
Didn’t have time to do that before and thought it could be too late next month, as stray dogs mostly have a short life.
But it was already too late.
We didn’t find him, but we met Bagus, a man who has a small shop on the same road.
He recognized us and made us some coffee. We asked him about Adam and he said thank you for helping me to take care of Adam, but he has now gone.
Four months ago Adam had been sick and Bagus had carried him to a vet, but it had been too late.
So this pic is taken Nov. 2016.
Now arrived in Sanur. Wifi isn’t too good and our hotel has seen its best days long time ago. Never mind that but the room is so moldy that I am just waiting to get sick again as I just started to heal after eating a lot of turmeric for the last couple of weeks.
Trying to get our work done anyway with this wifi and at least we can meet some people we have been waiting to see for long time!
*
Jäähyväiset Ubudille.
Adam
(Linkattu juttu on Minimaattori-blogistani ja pohdin siinä kuinka asiat ovat muuttuneet nomadielämän myötä, sekä kerron tuon kulkukoira Adamin tarinan.)
*
Feedi on täynnä aktiivimallia ja LAKKOA.
Yritän vältellä, mutta muutama ketju on osunut silmiin niin, että on ollut “pakko” osallistua väittelyyn.
En kommentoi itse aiheesta enää tässä, koska en yksinkertaisesti jaksa puida sitä, mutta toteanpa vain, että ootteko nyt ihan varmoja, että pärjäätte siellä yhden päivän ilman joukkoliikennettä?
Ihan vaan sillä kun joku ei voinut mennä töihin kun työnantaja ei maksanut taksia 3 km:n matkalle. Että ihan palkattako nyt vapaa pitäisi viettää. Niin väärin.
Vähän nyt realismia. Me asutaan täällä Balilla oikeasti urbaanissa ympäristössä, ei viheliäisimmässä kehitysmaassa, mutta viime kylässä ruokakauppamatka (kunnon kauppaan, ei ns. R-kioskille) oli 7 km.
Nykyisessä paikassa juomavedenhakureissukin on pari kilsaa. Tuotiin just kerralla 9,5 litraa, ettei tarvisi heti herättyä hakea janoisena uutta satsia.
Kävellen siis tietenkin kuljetaan, ei ole joukkoliikennettä, eikä oikein taksilla viitsi.
Pari vuotta sitten Japanissa kun kävin kylillä omin pikku jaloin, matkaa kertyi 31 km.
Tottumus- ja asennekysymys.
Niistä kivoista uutisista kyllä iloitsin, kuinka jengi oli työntänyt porukalla bussia irti lumihangesta ja yksi kaveri oli ollut auttamassa ulkomaalaista lumeen juuttunutta autoilijaa mäessä.
Muistuipa myös mieleeni kuinka taannoin Tampereella kaivoin keskustassa kolmen miehen kolme eri autoa lumihangesta, koska olin ainoa, jolta löytyi takapaksista lapio.
Tai sitten nuo vaan antoi tyhmän naisen tehdä työt puolestaan.
(2024: Kas, samaan aikaan on ollut suurlakko silloin ja tällöin.)
*
Aina ei tule kerrotuksi täällä asioita, joista on kiitollinen.
Kerron nyt siellä Suomen lumimyräköissä taaplaaville, että tänään olen kiitollinen ensimmäisestä täysin sateettomasta päivästä tämän Bali-jakson aikana.
Jos lämpeneekin vielä tarpeeksi viimeisille muutamille päivälle, saadaan pulahtaa uuden majapaikkamme uima-altaaseen.
Olkoonkin likainen kolera-allas, ei sitä vettä juoda tarvi.
Odottelen silti hellerajan rikkoutumista.
Edellisestä uinnista onkin jo vuosi, – toteutui Australiassa kun talonvahtina ollessamme päivittäisiin duuneihin kuului altaan pesu, viis viisisasteisesta vedestä.
(Tarkemmin ajatellen, näillä spekseillä voisin jopa joskus testata sitä terveellistä avantouintia) 😊
2019 Belgrad
Kaduilla kuuluu taas olevan iso mielenosoitus, niin kuin on ollut jo viikkoja lauantaisin. Nykyään ne ovat muuttuneet lähinnä isoiksi katubileiksi, missä soitetaan kovaäänistä musiikkia. Ei olla osallistuttu.
*
Meeting friends again! Omar we met in Kuwait few years ago is here in Belgrade, so cool!!
(2024: eilisessä postauksessa kerroin kohtaamisista maailmalla ja se olikin juuri tähän aikaan kun ystävämme Kuwaitista kävi moikkaamassa meitä Belgradissa. Tuohon aikaan hän opiskeli Isossa-Britanniassa ja tuli juhlistamaan valmistujaisiaan luoksemme ennen kotiinpaluutaan.)
2020 Belgrad
(Profiilikuvan vaihto)
2021 Belgrad
Eilen Nero suhtautui tyyneydellä Ismon töihin lähtemiseen ja lähinnä nukkui.
Kovin oli kyllä asiaa ja iloinen jälleennäkeminen iltapäivällä.
Nyt kun se huomasi, että tästä onkin tulossa tapa, se roikkui kummankin jaloissa hampailla.
Ensin Ismon, että ei mennä mihinkään isi! Sitten harmistuksesta mun jaloissa.
Kunnes kömpi sänkyyn ja nukahti.
Korona-aika ja 10,5 kk kotona käkkimistä on opettanut Nerolle, että ollaan aina täällä.
2022 Belgrad
Esikoisyritykselläni alkaa olla jo ikää.
02.02.2022 Creastock 22 vuotta!
Yrittäjänä aloitin jo 1.1.2000, mutta Creastockin virallinen avajaispäivä oli 02.02.2000, jolloin kaupparekisteri hyväksyi rekisteröinnin.
Maita on kertynyt 90 ja matka jatkuu.
Kuva alkaneen tiikerin vuoden kunniaksi Taiwanilta 2013.
2023 Belgrad
Hyvä mä!
Aloitin yrittäjänä 1.1.2000, mutta Creastock vietti avajaisiaan 2.2.2000.
Tänään avajaisista on siis tasan 23 vuotta.
Kaikenlaisia ovia sitä onkin sittemmin tullut availtua niin konkreettisesti kuin kuvaannollisestikin.
Suurin osa yrityksistä lopettaa jo ensimmäisten vuosien aikana, joten näillä vuosilla täytyy kyllä jo vähän taputtaa itseään selkään.
Ei ole aina ollut ihan helppoa, mutta täällä sitä vain edelleen porskutetaan ja matka jatkuu! 🙌
(Kuva Ulan-Udesta syksyllä 2017.)