Viimeistä päivää haikkausta Hakonessa ja ensimmäistä päivää kokemassa paratiisi-Menoa. Euroopassa olemme juoneet ja keitelleet tänään vain kuppikaupalla kahvia, serbialaiset taas rakijaa, joka sai UNESCON aineettoman kulttuuriperinnön statuksen. Tänään on siis selvät sävelet; vain kotikaupunkeja, sekä Japania ja Indonesiaa.
Nomadin päiväkirja eli 2.12. Facebook-muistot, ole hyvä!
Päivän sijainteina siis – yllätys yllätys – Tampere, Helsinki ja Belgrad, mutta myös Hakone, Osaka ja Gili Meno.
2.12. paratiisi-Menoa ja haikkausta Hakonessa
2008 Tampere
he vaativat Denvilleä antautumaan
Jaa mitä että? No tätä:
Rules:
* Get the book nearest to you. Right now.
* Go to page 56.
* Find the 5th sentence.
* Write this sentence as status.
* Copy these instructions as commentary of your sentence.
* Don’t look for your favorite book or your coolest but really the nearest
2009 Tampere
toistaiseksi Tampereella, huomenna maan alle Pyhäsalmelle
Kommentit:
Kaveri: mitä, siis ei Helsinkiin tällä kertaa…
Minä: joo, vähän vaihtelua kun lähtee välillä pohjoiseen:) etelään kyllä tekis mieli, mieluummin muutaman tuhatta kilometriä
(Tästä välistä puuttuu kommentti, koska kaveria ei ole enää tässä maailmassa.)
Minä: Kiitos H! se tosiaan on down under, 1,2 km! en tiennytkään että sulla on mökki siellä!
2025: Jep, sinne Pyhäsalmen kaivokselle, jonka lakkauttamisesta hiljattain uutisoitiin ja jonka annetaan nyt täyttyä vedellä.
2010 Helsinki
tänään olis sitten tavallista kokousta ja illalla juhlat eli at helsinki
2011 Tampere -> Helsinki
kyllä nyt harmittaa ettei ole enää tiliä nordeassa,olis päässy maailmanympärimatkalle. no,alunperin piti mennä edes jonnekin talvilomalle, mutta verottaja päättikin pitää mun palautukset verotiliä kaunistamassa. saishan ne sieltä anoa, mutta parin kuun sisällä ne tarvis kuitenkin maksaa sinne takas alvien ja ennakoiden muodossa, joten olkoon.
*
kasteli kukkien lisäksi myös jatkojohdon pistorasiat. se ei liene järkevää. mutta eipä pääse sähköt kuivumaan poissaollessani.
Kaverin kommentti: onko se sitä ympäristäystävällistä vesivoimaa sitten??
Minä: joo mulla onkin sellainen norppa-sähkö,mutta en tiennyt sen tarkoittavan tätä sopimusta tehdessäni
*
onnistui junailemaan aikatauluihinsa oikeita töitä kokousten väliin ettei kuole nälkään.saas nähdä onnistuuko vr junailemaan mut yhtä tehokkaasti helsinkiin.
*
junassa on taas tiivis tunnelma,mutta ilmeisesti kuljetaan aikataulussa.
*
lla menee hermo vr:n verkkoon joten alan sit lukea perinteistä käyttöliittymää eli paperikirjaa.
Kaverin kommentti: Akustiset kirjat on joskus ihan jees
Minä: useimmiten. uutisia ja kavereiden päivityksiä ei brodskyn elämäkerrasta saa, mutta uutisarvo on tällä verkkonopeudella pian sama kun menee vartti päivittää pelkästään oma statuksensa.
*
helsingin rajalle asti tultiin nätisti ajallaan,mutta vähän ennen käpylää tehtiin paniikkijarrutus kun tuli toinen juna vastaan.hiukan tarkemmin voisivat katsoa että raide on tyhjä kun sille tullaan.tulee muuten vähän rumaa jälkeä vaikka pendot ei nykyään enää yli kahtasataa ajakaan.
Kommenteista omani: jep.eikä tietenkään mitään kuulutusta.mutta normaalistihan hidastetaan vähän hillitymmin ja samalla infotaan matkustajia,että odotellaan vastaantulevaa junaa.nyt ei tarvinut varsinaisesti odotella….
2013 Helsinki
Antakaa Jussille joululahjaksi hyvä kunto!
(Kaveri oli kysellyt onko kellään ylimääräistä kuntopyörää. En nyt jaa enää ilmoitusta, kun ei tuo sitä varmaan enää kaipaa.)
*
Kerrankin elävältä patsaalta petti pokka kun ohikulkeva pikkupoika lauloi sille “panin pensselit santaan ja rukkaset naulaan” 😀
*
First-asiakkaiden tavallinenkin kahvi on vähän parempi, kadehdi rahvas!
*
Brasilian reissun suunnittelu sai hyvän startin, jes!
*
Ismon päivityksessä taas hehkutetaan toista tulevaa reissua:
Joulu Takayamassa, hotellin kuumassa lähdevesikylvyssä lilluen. Paikkakunnalla on myös useita 1600-luvun vanhassakaupungissa toimivia saketislaamoja… Ja valkoisen joulunkin pitäisi olla mahdollinen.
2014 Tampere
Ei saa vieläkään aikoja terveyskeskukseen (siis täällä kotikaupungissakaan), mutta eipä saa yksityisellekään. Mehiläiseen saa mennä jonottamaan päivystysaikaa. Ehkä se on sinne lähdettävä. Siellä sentään tunnuttiin ymmärtävän, että lääkkeet tarvis pian että jaksais hengittää.
*
Mv-haaste 3/5. Työilta.
Haikkausta Hakonessa
2015 Hakone
And again: breakfast
I have just learned to eat at least something for breakfast occasionally (like a cup of coffee and a toast), so it is giving me terrible time to trying to eat all this. And I couldn’t finish it. I know it is unpolite not to, but I feel so sick. And I think some amount to keep you going would be good, but how am I able to hike after this?! Rather take a nap.
Well, last day here, so, to the lake and mountains!
Kaverin kommentti: A whole fish (or 2??) for breakfast with loads of other stuff, whoa! Well, at least you’re no longer starving! and they’ve got some veggies too 
Minä: Yes, these are totally unmanagable! Though very healthy.
*
Taking my last hike here before slowly moving towards home via Tokyo.
(Wherever my home is)
This one I’ll need to do without my camera. Just walking.
Feeling very tired, but going outside always helps.
But I can’t do it.
The leaving part.
*
I was so tired today, that didn’t want to walk too much. After a hike I arrived to a harbor and noticed there 7/11. I wanted to buy some chocolate, but there was last ferry leaving in 10 minutes and I had to decide whether to take that ferry or buy chocolate and walk home 19 km in the dark and miss my dinner. So I decided not to want that chocolate so bad.
Needed to retake that hiking selfie from September when I saw a similar mirror on a way. Little bit more to wear nowadays, – it’s 40 degrees colder than then. It was my first hike, this one the last. Same time I feel it was just last week and like it was in last life.
Fuji wasn’t visible today, but it was anyway nice to walk before getting back to city life. Rest of the December will be in Tokyo, Helsinki, Madrid and Bruxelles.
But one more great dinner and hot onsen before that. Or maybe two onsens since the outside one, which is my favourite, is open for women after dinner, but I also need that hot bath right away.
Kommenteista:
Kaveri: Pääsin kesällä vain ihailemaan Fujia vähän kauempaa, onneksi pilvet väistyivät sopivasti ja nähtiin Fuji koko kokonaisuudessaan. Osa kavereista pääsi myöhemmin kiipeämään sinne.
Kaveri 2: Ihania kuvia!
Minä: Kiitos R, täällä on tosi kaunista!
V, mulla on tämänhetkisestä huoneesta näkymä Fujille! Onneksi oli kirkas keli kun tulin sunnuntaina, niin ehdin ihailla. Aiemmin kyllä näin jo patikoidessakin toiselta vuorelta. Oon Hakonessa 30 km päässä. Melkoisen mahtava kivi on tuo!
Olisin halunnut myös kiivetä, mutta edelleen se jää kun siellä on jo paljon lunta. Sesonkihan on vain heinäkuusta syyskuun puoliväliin, mutta sesongin ulkopuolellakin voi kavuta jos on kokenut ja alppivarusteissa. Eikä kiipeä yksin. Lumirajaan asti olisi voinut kiivetä, mutta harmittaisi vain jos ei olisi päässyt huipulle asti, niin kiipeilin nyt matalampia.
Aiemmin oon nähnyt vain lentokoneen ikkunasta, nyt sentään jo maasta, joskus siis vielä huipulle!
2025: Kun tuossa kuvia kehutaan, niin tunnustan, etten edelleenkään ole julkaissut yhtäkään tuon 3 kk reissun kuvaa koskaan missään! Siis niitä varsinaisia kuvia. Kuten tuolla mainitsen, tein viimeisen patikoinnin ilman kameraa eli nämä on kuvattu kännykällä ja siksi päässeet myös someen. Suutarin lapsella jne.
Tänä syksynä olen kyllä vähän miettinyt, josko julkistaisin noita kirjaprojektin kuvia täällä blogissa, somessa ja Creastockin sivuilla.
Vai etsinkö edelleen sinnikkäästi rahoitusta kirjalle? Tai teen jonkun välimallin ratkaisun…
*
Kerran vielä siskot ja veljet!
Viimeinen illallinen täällä. Onnistuin näin neljän illan harjoituksella jo 38 minuutissa.
Mutta patikointi ei ollut tarpeeksi pitkä, koska 19 km ei onnistunut kuluttamaan aamiaista ja nyt jo piti vetäistä tälläinen setti taas nassuun.
Ja vielä yksi aamiainen. Skippaisin ellen tietäisi, että Tokiossa odottaa taas riisi ja kananmunat ja kananmunat ja riisi.
Ja jotenkin arvasin etten jaksaisi pyykätä kävelyn ja onsenin tainnuttamana tämän ruokailun jälkeen, joten masokistina laitoin pyykit lavuaariin likoamaan jo ennen ruokaa. Eli nyt sitten vain omin pikku kätösin pyykille, jos mahani yli yletyn.
Kommenteista:
Yhden keskustelukumppanin kommentteja ei enää näy, mutta laitan nuo monologilta kuulostavat omani ja pari muuta, jos jotakin askarruttaa patikointi- ja kävelymäärät. (Tuo kuumeilu muuten johti keuhkokuumeeseen.)
Kaveri: No selviätpä sillä huomisella aamiaisella pari pvää
Minä: Jaa’a… Varsinaista patikointia vähemmän, kun en ole ollut kovin paljon vuoristossa, mutta käveltyä sitäkin enemmän.
Viime viikon kun oon ollut täällä vuorilla, niin tuli lähemmäs 90 km kiipeilyä. Koko reissulle taitaa olla tällä hetkellä keskimäärin 8 km/pv, joten pikkuisen enemmän kuin kotona, mutta ei merkittävästi kun täälläkin ollut läppärin ääressä istuttuja työpäiviä kuvauspäivien lisäksi ja jonkin verran sairauspäiviä.
Minä: Kyllä niitä ihan kiitettävästi. Tänään 20 km ja ihmettelin miksi on niin tahmeaa ettei huvittanut enää kävellä kämpille, kunnes just tajusin että mulla on kuumetta. Että vähän nyt sit rauhoitusta väliin.
Viime kuussa on näemmä tullut 250 km, joten siitä tulee just se himpun yli kasi päivässä keskimäärin. Patikoinnit ollu sellaista 16-31 km ja väliin sit ihan nollapäiviä tai ettei oo kävellyt kuin tyyliin ruokakauppaan parin kilsan päähän.
Minä: Pääasiassa oon hyötyliikkuja, Suomessa tulee käveltyä alle 5 km matkat, mutta täällä kun on aikaa ja välimatkat pidempiä, niin tulee käveltyä enemmänkin.
Tavoitteena on kyllä pitää 7 km päivässä, joka vastaa noin kymmentätuhatta askelta, ihan pysyvästikin kun oon himmannut työtahtia.
Kaveri 2: Mä olisin varmaan ainoa ihminen joka lihoo japanissa
Minä: No, noissa onseneissa on vaa’at: otin 3 kg painoa noilla neljän päivän syömisillä vaikka liikuinkin…
Syön normaalisti murto-osan tuosta ja huomattavasti proteiinipitoisempaa, joten kyllä tuolla riisin puputtamisella helposti saa painoa. Mutta nyt taas oman tottumuksen mukaisessa rytmissä (esim ei ollenkaan aamiaista).
*
Ulko-onsen, ehdoton suosikkini!
Se oli sitten reissun viimeinen, loput peseytymiset hostellin jonotussuihkussa. Paluu arkeen.
Arigato gozaimasu Japani 2015.
Paratiisi-Menoa
2016 Gili Meno
Gili Air was not so much a paradise we expected, but Gili Meno feels like heaven already in harbour. Guess we’ll gonna hang out here for a while.
Kommenteista omani: Ten days after: we are still here. Really don’t want to leave to places with traffic jams and noise.
*
Can’t travel enough to finish getting some first time experiences. Here it is brushing teeth with salty water.
Also doing laundry with that is exiciting. Especially for a person wearing black.
Kommentit:
Kaveri: Yep, I remember that from the Gili Islands! 
Taking a shower with non-salty water feels so luxurious after that!
Kaveri 2: These days for me, it’s exciting if I discover something in the refrigerator that I didn’t know I had.
Minä: “Oh, viru valge, not kossu”
(Selvityksenä kommenttiini: ei-suomalainen kaverini oli muuttanut Suomesta Viroon.)
Ismon päivitys aiheesta:
Kypsyttiin Airiin ja siirryttiin Menolle. Tänne piti tulla kahlaamalla. Tuntuu heti rauhallisemmalta ja mukavammalta, paratiisimaisemmalta sanoisin. Vielä ehkä vähän kalliimpi kuin Air kyllä. Istuttiin rantabaariin tutkailemaan majoitusvaihtoehtoja ja katsomaan edessä näkyvää Airia ja sen takana kohoavaa jylhää Rinjania. Edessä reittibotskista purettiin ensin matkustajat ja sen jälkeen uskomattoman paljon lastia. Pieni takaisku oli se, että toivoin San Miguelia tilaamalla saavani jotain vähän maukkaampaa olutta ja sain light-versiota, mutta kestän sen.
Lue tästä Gili-saarten kokemuksistamme
2017 Osaka
Sijaintina Osaka, mutta somessa olen ollut hiljaa. Enkä muuten ole kirjoittanut sieltä ikinä yhtään blogipostaustakaan, uups. Haluaisitko lukea?
2018 Belgrad
Instagram-muisto vanhasta kotikaupungista eli Belgradista.
*
En tiedä mikä tää uusi watch-osio on, mutta ainakin se on älytön ja tätä nauroin kippurassa.
2025: Tätä videota ei voi tekijänoikeussyistä upottaa, mutta näet sen tästä Facebook-linkistä. On kyllä niin hillitön, että kannattaa käydä katsomassa!
2019 Belgrad
Meidän Pii on fiksu tyttö.
Kuulin Kamun naukuvan puolilta päivin ulkona. Arvasin äänestä, että se on jälleen kerran jumissa kellarin ikkunaritilän takana.
Mitä tekee Nero-Piipi: menee pyytämään sisukkaasti apua raksamiehiltä, onhan niillä työkalut ja kaikki.
Nero pelkää niitä, mutta meni yhä uudelleen rohkeasti pyytämään apua.
Raksamiehet vain nauraa ja matkii ivallisesti sen nau’untaa ja mä kiristelen hampaitani.
En lähtenyt kuitenkaan itsekään apuun, kun meillä ei ole kunnon työkaluja ja Kamu sais pikkuhiljaa opetella itse tien ulos kellarista.
Tosin tällä kertaa raksamiehet olivat tukkineet sen normaalin reitin.
Äsken Kamu alkoi ulvoa uudelleen, ilmoittaen, että täällä mä oon jumissa vieläkin.
Ismo kävi sitten ruuvaamassa ritilän irti ja antoi Kamulle raksuja.
Eniten harmittaa raksaäijien asenne meidän suurta rohkeutta kerännyttä Piipistä kohtaan. Se kun mieluiten välttelee niitä tyyppejä, joten vaati paljon rohkeutta mennä remppatalon (tai mikä hiton uudistalo se nyt on) ovelle pyytämään apua ja vielä palata monen monta kertaa senkin jälkeen kun sille oli naurettu paskaisesti ja pilkallisesti matkien sen hätääntynyttä ääntä.
Välissä Nero juoksi pakoon kun hohottavat ja rääkyvät miehet lähestyi, mutta palasi aina uudelleen pyytämään apua.
Yritin kutsua sitä kotiinkin, mutta se oli päättänyt pelastaa kaverinsa, eikä tullut kutsusta, toisin kuin yleensä (juosten tai lonnien catwalkia).
Me kyllä kehuttiin Neroa kovasti sitten kun se palasi.
Se muuten tykkää myös siitä kun Kamua ruokitaan portailla, mutta sisälle Neron kotiin sillä ei ole asiaa.
Pari päivää sitten se kusiruisku oli käynyt ikkunalaudalla poissaollessamme ja palattuamme Nero oli kovin murheissaan siitä, ettei ollut estänyt nurkkiin kuseskelua tai pelkäsi kenties meidän luulevan Piitä syylliseksi.
2020 Belgrad
Instagram-kuva tämäkin. Belgradissa keitimme kahvit tällä vuokranantajan turkkilaispannulla. Nyt Suomessa keittelemme edelleen kahvit kattilassa, kunnes löydämme vastaavan pannun, tällaisella kun tulee ihan parhaat kahvit!
*
Taas yksi koulutus läpäisty pistein 100/100. Ja uudelle kurssille ilmottauduttu, vaikka joka kerran vannon itselleni pitäväni vähän hengähdystaukoa.
En laita kaikkia kommentteja, mutta jos tätäkin asiaa joku sattuu miettimään, niin tässä lyhyt vastaus:
Kaveri: Kateeksi käy. Laittaisitko tähän faceen listan mitä kaikkia tutkintoja sinulla on? Meikäläistä kun kiinnostavat nämä muitten saavutukset.
Kaveri 2: siitä listasta tulee pitkä mikäli yhtään tunnen asiaa.
Minä: höpsis, ei noista avoimen opinnoista kerätä kuin käytännön työkaluja!
Ei mulla täysiä kokonaisuuksiaole kuin valokuvauksesta ja ulkomaankaupasta.
Tutkinto vain ekasta, jälkimmäisestä pelkkä valmistumistodistus kun ei ole omassa firmassa ketään kelle tekisi näyttötutkinnon.
Kaikki muu on mallia irtokurssit – appro. Sieltä nuoruuden tiedotusopin ja julkaisutekniikan opinnoista nykyisiin markkinointiin liittyviin ja muuta sälää.
Mietin kyllä pitäisikö hakeutua jossakin vaiheessa tutkinto-opiskelijaksi, jotta saisi sen tutkinnon. Eihän se yrittäjälle oleellista ole, mutta kuten tuolla ylempänä totesin, niin olisihan muodollinen pätevyyskin kätevä, kun Suomessa sellaista arvostetaan eniten.
On vaikea todistaa osaamistaan paperilla, kun on monien silmissä ”vain valokuvaaja”.
2021 Belgrad
Me olimme 2.12.2021 kotona Belgradissa, mutta tämä Instagram-muisto on Bratislavasta. Ruokamatkailuvinkit Slovakiaan voit lukea tästä.
2022 Belgrad
Živeli!
Please be seated for takeoff
Serbian luumuviina sljivovica eli kotoisasti ihan vain sljiva (luumu) sai tänään UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön statuksen.
Asemaa ei saavuteta itse tuotteella pelkästään, vaan sen ympärille kietoutuvalla kulttuurilla.
Sljivovica on niin kiinteä osa jokapäiväistä serbialaista elämää kehdosta hautaan ja vielä sen jälkeen, että kulttuuriperintöstatuksen myöntäminen oli ehdottoman oikea päätös.
Serbia’s Plum Brandy Gets UNESCO World Heritage Status
Kommentit:
Kaveri: Madre mia. Onko tuo viina yhtä pahaa kuin unkarilaisten palinka mikä on hedelmistä tehtyä pontikkaa?
Siihenkin liittyy kovin slaavilainen perinne, että sitä juodaan kohtuuttomasti.
Kaikkea sitä EU:ssa halutaankin pitää perinteisenä kulttuurina.
Eikö Suomestakin voisi nostaa kultturiperintölistalle kolmen vartin kossupullon.
Minä: ei ole yhtä pahaa. Eikä juoda (yleensä) kohtuuttomasti. Tapoihin kuuluu juoda esim. sormustimellinen illallisen aikana. Suomalaista kossukulttuuria, jossa ajetaan perhe hankeen, en näkisi kovin vaalimisen arvoisena, toisin kuin serbialaista rakijakulttuuria. Olemme muuten juoneet lasilliset 30-vuotiasta rakijaa naapurimme häissä. Morsiamen isoisä pisti rakijat tulille kun tyttö syntyi. Ensimmäisen kerran pullo avattiin kun tyttö tuli täysi-ikäiseksi, toisen kerran sitten hänen häissään.
Kaveri: oli niin tai näin, mutta se hedelmistä tehty pontikka oli minusta kamalaa. Pidin enemmän unicumista mitä he meille toivat myös.
Minä: en pidä palinkasta minäkään, rakijasta kyllä. Kun ehdin, kirjoitan vähän pidemminkin rakijaan liittyvästä kulttuurista avaamaan asiaa paremmin.
Kaveri 2: mä en juuri väkeviä harrasta, mutta rakija menee kyllä. Voitais vaikka tehdä yhteistyötä kirjoituksen kanssa! Mulla on myös paljon rakijanpolttokuvia. Tosi hienosti muotoilit tuon ‘kiinteä osa jokapäiväistä serbialaista elämää kehdosta hautaan ja vielä sen jälkeen’. Aluksi vähän kakistelin haudalla juomista, mutta sekin on kunnioittamista vainajaa kohtaan.
Minä: hei tämähän on mainio idea! Jutellaanpa tästä(kin) vaikka tiistaina kun nähdään!
Kaveri 3: Pontikka on pontikkaa, valmistusaineista riippumatta.
Koskahan Kiteen Kirkas saa maailmanperintöstatuksen? Osataanhan sitä Suomessakin
Minä: sitten kun sitä osataan kuluttaa muutenkin kuin siinä hengessä, että vedetään lärvit ja ajetaan perhe lumihankeen. Vaikka onhan sekin tietynlainen kulttuuriperintö.
K3: Semmoinen turhanaikainen sipistely pikkukipposin on alkoholin väärinkäyttöä.
Kaveri 4: And so nice especially some of the home made ones
Minä: yes, homemade is usually much smoother than industrial ones!
Minä: En ole yllättynyt, etteivät suomalaiset ymmärrä rakijan merkitystä, siellähän viinaa käytetään lähinnä pää täyteen -mentaliteetilla. Selvästi (!) rakijasta pitää kirjoittaa vähän laajempikin juttu.
K3: Minulla taitaa vieläkin olla yksi v. 2004 Romaniasta tuotu luumuviinapullo kellarissa. Joskus oikein pahaan puutokseen olen yrittänyt maistella, mutta aika harvoin niin suuria alkoholiongelmia on ollut. Aina löytyy sentään jotain edes vähän parempaa.
K3: Mielenkiintoinen näkemys sinänsä, että viina on “aineetonta”.
Meilläpäin kun aina joskus nimenomaan hivenaineiden puutteen torjumiseksi otamme hivenen ainetta.
Minä: se muakin hihitytti, mutta eihän se itsessään rakija ole, joka sen nimityksen sai, vaan kulttuuri mikä siihen liittyy.
2023 Belgrad
Petyin juuri vähän ihmiskuntaan.
Tämä mainos tuli feedissä vastaan ja ajattelin, että siinäpä vuoden turhake. Mutta 1400 _tuhat_neljäsataa_ ihmistä on kommentoinut kuinka mahtava lahjaidea tämä on. Hei mut jos ostais heti viisi, niin saisi kaikille kesken oleville kirjoille ihan oman telineen.
Ja sit voisi ostaa viisi mukia odottamaan niiden viereen.
Mainosta ei enää ole mukana, mutta tässä kommentit:
Kaveri: Mun äitini heittäisi kieppiä, jos saisi tuollaisen lahjaksi.
Minä: niin mäkin, mutta silleen etten pääsis enää ulos pehmustetusta huoneesta 
Näissä tarvii kyllä olla varovainen. Mä nimittäin käytin aikoinaan esimerkkinä hirveästä krääsästä muovista Eiffel-tornia ja tokihan siskoni antoi mulle sellaisen joululahjaksi.
Mutta oli askarrellut sen itse voipaketista ja lahja sisälsi luvan hävittää se. Mutta se oli niin hauska, että säilytin sitä pitkään.
Kaveri: Ja mulle ei kannata ostaa minkään sortin tilpehöörää lahjaksi, sillä A: en välitä niistä ja B: Kosti on tiputtelija.
Kaveri 2: Mitä on tapahtunut vanhalle kirjanmerkille?
Minä: exactly my question too… mulla on keskeneräisten kirjojen välissä esim. ruokakaupan kassakuitteja ja ties mitä lippulappusia. Hyvin toimii ja kirjat saa myös hyllyyn tai pinoon.
K1: Mulla oli kerran sukka kirjanmerkkinä, kun en jaksanut nukkumaan mennessäni etsiä mitään muuta.
Kaveri 3: Heh, syksyllä ostimme semmoisen kangaskorin sängyn viereen. Sinne saa kesken olevat kirjat ja ne on kätevä nostaa sängyn päälle, kun imuroi. 
Kaveri 4: Ha ha ha. Bit plain.
2024 Tampere
Jälleen pelkkä Instagram-muisto, nyt Mausta-tililtä.
