Pelastaja liittyy vahvasti päivän teemaan, mutta päivän tapahtumien vuoksi en tuota liikanimeä saanut. Voin silti kertoa tämän päivän Facebook-muistot -koosteen lopussa hieman humoristisen tarinan siitä miten Tanjasta tuli Pelastaja.
Tsekataan ensin mitä just tänä päivänä, eri vuosina on tapahtunut ja mistä olemme käyneet pitkiäkin keskusteluja. Ainakin töistä ja viininjuomisesta.
Pelastettukin on, moneen suuntaan.
Sijainteina Moskova, Helsinki, Belgrad, Tokio, Tampere, San Gwann, sekä Etelä-Ranskan Palavas-les-Flots. Tai sitten se oli Montpellier. Tai Sète.
Kuvissa on pari muutakin paikkaa.
19.9. Pelastaja
2010 Tampere
ihmisen joka on tehnyt viikossa kahden ja puolen viikon ddunit, ei pitäisi lähteä mihinkään, mutta ainoana vapaailtana tekisi mieli käydä ottamassa lasi viiniä jossakin ennen kuin simahtaa. mutta onko ketään tuttuja missään mun kulmilla liikkeellä?? (vaikka turha kai sitä täällä on kysyä kun ne jotka tän lukee ei ole liikenteessä, pöh)
Kommenteista talteen tapahtuma, jota en muista ollenkaan:
Pelastaja osa 1
Kaveri 1: onpa dilemma
Kaveri 2: Ymmärrän sua hyvin. Istun kotisohvalla ja täällä olis kyllä lasi viiniä mutta… toivottavasti löydät kaverin 🙂
Minä: no on! kustaa on lähin auki oleva, mut siel on tylsää yksin. joskus oon käyny siel ipodin kans mut nyt oon unohtanu senkin hesaan. i’ been mistreated:)
Kaveri 1: eiks tuoppi oo auki? vai onks siel ihan hirveetä tälleen la-iltasin?
Minä: no niimpä. olisinpa edes tajunnu ostaa tarpeeksi viiniä kotiin. olisi hyvää musiikkia ja kavereita facessa, ja saisi nukahtaa heti kun uni tulee:) näin rankan viikon päälle olisi kiva tuulettua vähän, mutta baarissa on niin tylsää yksin.
Minä: no ei tod, sehän menee kii 12!
tosin vois siel hirveetäkin olla jos ois auki. käytiin siel viime vkl ismon kans yksillä ja joku äijä sai sairaskohtauksen ja vietiin ambulanssilla. jengi oli antamassa sille jo tekohengitystä kun menin väliin kysyyn onx sil pulssi ja hengittääxe. eihän ne sitä ollu testannu. kunhan päätti heti elvyttää. onnex ei kumminkaan ehtineet tappaa sitä ennen kuin ea-yksikkö tuli…
(2025: Hiljattain tuli puhe jonkun kanssa kuinka toiset ei joudu ikinä pelastustilanteisiin ja minä kuulun niihin, joille on osunut useammin kohdalle. Ilmeisen usein kun en kaikkia muista, tätä tapausta en edes lukiessani siitä omista Facebook-muistoista.)
*
thanx timo ja katja juomaseurasta ja ville ruuanhakuseurasta vaik meninkin pizzan kans kotiin:)
*
i am going to sleep.sooo long!
*
on nukkunut ja nukkunut.pitäis käydä kaupassa ja alkaa töihin
Pelastaja osa 2
2011 Helsinki
täällä sitä seistään kadulla yöllä kun naapuri päätti polttaa kämppänsä.onnex oltiin hereillä että ismo soitti palokunnan ja mä kävin hakemassa asukkaan ulos.saas nähdä pitääkö lähteä evakkoon…
Kommenteista omani:
palokunta lähti.sitten nukkumaan.hirveä haju on,mutta palaneen kämpän asukasta lukuunottamatta kaikki sai jäädä koteihinsa.joskaan kukaan muu ei edes herännyt talossa.
2025: No niin, mitäs mä ehdinkään tuossa edellisen vuoden kohdalla mainita. Näistä kumpikaan ei siis ollut se tapaus, jolloin sain lempinimen Pelastaja. Lue loppuun asti 😀
*
laukkaa seuraavaksi kohti aalto-yliopistoa.saapahan välillä raitista ilmaa.tosin ihan näin raitista ei olis tarvinu olla.
*
näemmä elämänkokemus ja työkokemus auttaa vanhaa opiskellessa.en ole heti alkuun pudonnut kärryiltä:)
Kommenteista:
(Pitää laittaa näitä kommenttejakin aina talteen, koska ne valaisevat usein asioita, joita en itsekään muuten muistaisi.)
Kaveri 1: mitä sää opiekelet?
Minä: rahoitusta…
Kaveri 1: jaaha finanssineroks aiot!
Kaveri 2: Kaikkee se yrittäjyys teettää 
Kaveri 3: mä mielellään vastaanottaisin rahoitusta… LOL
Minä: heh,en mä tuota töissä tarvi.siellä pärjää kyllä ihan peruslaskentatoimella,mutta tyhmistyy jos ei välillä käy koulun penkillä.
*
sai taas huonoja uutisia.
2012 Helsinki?
katselee Romanian lämpötiloja, ja toteaa että tää reissu ei mene käsimatkatavaroilla. Vaihteluväli 4-27c samana päivänä. Se on sit niinkuin koko vaatekaappi mukaan. Ja maasto- ja kaupunkivarustus. Työkamojen lisäksi.
Kommenteista:
Kaveri: Menetkö romaanikyliin kuvaamaan?
Minä: Sitäkin juu, mutta pääasiassa meidän vakiaiheita eli työelämää
*
n työt kaatuu niskaan ja myöhästyy kokouksesta. Mutta lähtee kohta sinne kokoukseen edes osaksi aikaa.
*
n pitäisi vielä jatkaa töitä, mutta selkä ei anna myöten istua koneella. Luulin että iskias on vanhojen vaiva. Tai sitten luulin että olen vielä itse nuori. Great.
(Kaveri kertoi kommenteissa saaneensa iskiaksen 18-vuotiaana, joten ei se tosiaan ole vain vanhojen tauti.)
2013 Helsinki & Tampere
(Kuva on Barcelonasta jokusen päivän takaa, siis tuolloin 2013, mutta ehdin jo takaisin kotiin ennen julkaisua. Jompaan kumpaan silloiseen kotiin.)
*
No jo on raikas ulkokuvauskeli! Puomien käyttöä välteltävä jos kovin korkealla tulee oltua…
*
lukee väikkäriä norjalaisten kansanterveydestä ja perehtyy kosovolaisiin ammattiliittoihin. Joskus ihmettelee miksi oikeastaan on valokuvaaja, kun se kuvaaminen on vain noin promille kaikesta ajankäytöstä tässä työssä. Ja valitettavasti useimmiten vain siitä promillesta maksetaankin. Mutta ainakin tämä ammatti tekee ihmisestä moniosaajan. Paperittoman sellaisen. Onneksi on edes passi 😉
Kommentit:
Kaveri 1: .. mitä kaikkea hyvän kuvan ja kuvajournalismin taakse kätkeytyykään … ihanaa että perehdyt, se näkyy työn jäljessä!
Minä: : Valitettavasti ei aina näy, sitten kun siellä keikalla kuvaajalle jää 10 min aikaa siihen yhteen pönötykseen, niin taustatyö on aika turhaa. Mutta jos ei perehdy, ei saa juttua myytyäkään ja onhan siitä työpari-toimittajalle hyötyä kuitenkin. Ideaalitilanteessa myös kuvaajalle jää paikanpäällä aikaa tarkkailla tilannetta ja kuvata rauhassa aiheeseen sopiva syvälle menevä kuvitus, eikä päivien ja viikkojen ilmainen ennakkotyö mene hukkaan. Ja kaikkihan tuo on omaa pääomaa 🙂
Siis kirjaimellisesti. Suurimmaksi osaksi tätä kuitenkin tehdään, jotta löytyy hyvät (ja myyvät) aiheet ja niihin oikeat haastateltavat.
Kaveri 1: Juuri näin. On pystyttävä ajattelemaan, että mikään työ ei mene oikeasti hukkaan – ennemmin tai myöhemmin tulee tilanteita, joissa huomaa että kah, siitä ja siitäkin detskusta/taustaduunista oli sittenkin iloa. Mutta kyllähän tässä saa tietoisesti tehdä töitä itsensä kanssa, että muistaa kunnianhimoisen asenteen näillä koko ajan kiristyvillä aikatauluilla ja markkinoilla. Ettei menis vain suoleen työnnettäväksi makkaramassan pusertamiseksi 
Minä: Nimenomaan!
Kaveri 2: Sitten teet väikkärin valokuvaajan roolista mediassa ja toimittajan työn tukena. Avot.
Minä: Se tästä nyt vielä puuttui! Jos joskus erehdyn väikkärin tekemään, niin tuskin tältä alalta. Jos mut vielä koulunpenkiltä tavataan, niin luulen sen tapahtuvan siinä vaiheessa kun pelastan itseni hommiin, jossa työstä maksetaan työtä vastaava liksa. Vaikka never say never.
Kuvajournalismin kulta-aika
M: Vaikka jos mä saisin toivoa, niin palaisin kulta-aikaan, jolloin julkaistiin ihan kuvareppareita, kuva pääosassa, ei vain tekstiä täydentävänä tai pakollisena koristeena.
Kaveri 3: Joo niin mäkin, mutta nykymeiningillä on turha odottaa että niitä tekstejä varten sitten toimittajaa lähetettäisiin tai budjetoitaisiin palkkioon. Luulisin että se olisi sitten käänteisvastine tälle toimittajalle esitetylle “kyllähän sinä varmaan voit ne kuvat räpsiä itse”-jutulle. Tosin saattaisi toimia laadun puolesta sitä paremmin toki.
Minä: Näinhän se on. Mutta paras vastine on hyvä työpari, yhdessä tarkkaan suunniteltu kokonaisuus ja huolella tehdyt duunit. Osa asiakkaista edelleen arvostaa sitä, onneksi.
Kaveri 3: Joo ja itse kyllä laitan itseisarvoa jaksamisen yms kannalta jo sille että voi tehdä duunia työparin kanssa aina kun vähänkin mahdollista, ja kyllähän noita laadunkin ymmärtäjiä vielä löytyy onneksi.
*
Kommentit paljastavat taas pienen aikajanavirheen: kaveri on kysellyt “missä päin taas huitelen” ja olen kertonut olevani kotona Helsingissä, mutta kuvan olevan kuukauden takaa Saariselän Kaunispäältä. Kuvaajana toimi Ismo.
*
Tampereelle katsomaan vieläkö mulla on koti siellä, vaikka kävin mä muistaakseni kotona just joskus reilu kuukausi sitten. Onkohan joku siivonnut siellä??
*
Kotona vastassa pariston loppumisesta piippaava palovaroitin, kuolleet kukat ja paljon pölyä. Huoh. Tarvisin housekeeperin!
Kollegoiden kanssa jauhantaa kommenteissa:
Kaveri 1: lähetä hänet mullekkin 
Minä: Heti kun se on tehny mulle täyssiivouksen! Niin ja kun oon ensin löytänyt sellaisen, ilmaisen
Kaveri 2: palovaroitin oli kuitenkin katossa asianmukaisesti? Kirjahyllyn päällä ollut kiinnitystä odottava palovaroitin, joka on pudonnut kirjahyllyn ja seinän väliin piippaamaan pariston loppumista, on sitten astetta haasteellisempi vielä silloinkin kun sen ensin on paikallistanut, tietenkin väsyneenä kotiin tullessaan kun aikaa olisi nukkua vain muutama tunti ennen seuraavalle reissulle lähtöä – nimimerkki melkein lähdin hotelliin yöksi
Kaveri 3: Omaani en lähetä kenellekään. Hänellä on täystyöllistetty käyttö tässä huushollissa.
Minä: kirjahyllyssähän tuo…mutta mulla on sellainen koloon teetetty, jonka taakse ei voi pudota 🙂
Kaveri 4: Fikseri töissä, housekeepperi kotona… Muuta Afrikkaan!
Minä: Ei saa…sekin vielä. Oon kyllä harkinnu Pariisia tai Amsterdamia, jotta olisi valmiiksi lähellä kv-kenttiä, eikä tarvisi aina lentää via via via se ja se.
2014 Helsinki?
Hyvät ruotsia taitavat ystäväni, tarvisin taas pikaista apua!
Voisiko joku tarkistaa seuraavat ruotsinnokset ja jos ovat väärin, niin korjata:
kastanjahillo = fuxsylt?
vanilja-aromi = vanilj arom? vaniljsmak? vaniljflavor? (ja yhteenkirjoitettuna vai ei?)
Erinomaisen paljon kiitoksia jo etukäteen vaivannäöstä!
Näinkin yksinkertainen asia ja kommentit lähti taas ihan laukalle:
(En merkkaa nyt erikseen kavereita, kun ei ole väliä kuka on kukakin. Kommentoijia on runsaasti, onneksi näin, koska oma ruotsin kielen taitoni on onneton. Merkkaan vain K niin kuin kaveri ja M niin kuin minä. Enkä laita kaikkia kommentteja, koska näitä on p-a-l-j-o-n.
Keskustelu liittyi maahantuontiyrityksemme hillojen etiketteihin, jotka siis ovat Suomessa tietystikin lainvaatimina kaksikielisiä.)
K: Vaniljarom yhteenkirjoitettuna. Veikkaisin että kastanjahillo voisi olla kastanjesylt ruotsiksi. Fuxsylt kuulostaa tosi oudolta.
M: Kiitos, okei, mietin tuota vaniljarom’ia, mutta suomenkieliselle siitä tulee hassu mielleyhtymä vaniljarommista Olisin itekin laittanut tuon kastanjen, mutta en ollut varma ja kaikki testaamani sanakirjat väitti että kastanja on fux. Onko muilla mielipiteitä asiasta?
Hauskaa sinänsä, että mua häiritsee toi vanilja-aromi suomeksikin, eikö sille muka ole mitään järkevämpää muotoa, hoi editoriarmeija!
…
K: juu ja ei viitti heittää kommenttia ellei ihan sata. Kun tulee kuitenkin ymmärtääkseni sellaseen tarkotukseen että PITÄÄ olla oikein. Tietty muutenkin olis aina hyvä olla….
M: Just se, mitäs sen väliä mitä kadulla huutelee, mutta en haluaisi päätyä etikettiemme kanssa jonnekin hupaisimmat käyttöohjeet -kirjaan
K: fuxsyltillä voisitte päätyä 🙂
M: Kiitos P! Koska olette L:n kanssa samoilla linjoilla, niin uskaltaudun lähettämään tekstit graafikolle tuossa muodossa. Kiitos ja kumarrus!
Mikä ihme se fux on? Onko se kastanjapuu? En käsitä miksi sanakirjat tunkee sitä, mutta korva sanoi että ruotsinkielinen ei haluaisi syödä tuollaista
K: no…se on esimerkiksi raudikko tai fuksi tai jotain. melkoista hilloo olis.
K: Fux on hevosväri. Rautias, jos muistan oikein.
M: Hevoshilloo, nam!
K: hoohoo-gourmetia?
M: iihaahaa-gourmetia
K: kyllä huomaa että on perjantai. ja takana seko viikko. apua. päänuppikin hillona.
K: Kastanejsylt. Vaniljarom eller vaniljsmak.
K: “Vaniljarom” on sana ainakin esim. tässä DN:n artikkelissa, jossa kerrotaan luontaista vanilja-aromia saatavan majavan anaalirauhasista: http://www.dn.se/…/sekret-fran-baverns-rumpa-ger-vaniljsmak/
M: No niin, lisää mielenkiintoisia alkuperätietoja! Tervetuloa maistelemaan majavan anaalirauhasilla maustettua hevoshilloamme
Tässä sen taas näkee, ettei sanakirjan avulla kannata yrittää kääntää kieltä mitä ei osaa. Järki sanoi että se olisi kastanje tai jotakin sinne päin, mutta sanakirjat eivät moista sanaa tunnistaneet, vain tuon fuxin.
Huh, kiitos kaikki! Laitoin jo matskut eteenpäin, mutta nyt tiedän ettei tarvi vetää niitä takas kun on näin monta varmistusta asialle!
K: Niin siis kastanje- ! Olin vahingossa kirjoittanut “kastanej”.
M: Tuon verran mäkin osasin korjata
Köyhää apurahataiteilua Japanissa
2015 Tokio
8am, 23 C. Rain is over, it’s gonna be a hot hot day!
*
Verrytellään kameraa projektiin, reilut 600 kuvaa, 11 km kävelyä ja nyt illan viileydessä enää 31 lämmintä.
Huomenna lento Okinawalle.
*
Kyllä nyt on gourmeeta! -köyhisbudjetin 0,70 € illallinen.
2025: Köyhä apurahataiteilijuus ei ollut vitsi. Sain oikeasti apurahan, jolla sain katettua Japanin matkani lennot ja majoituksia, mutta syödäkin piti ja maksaa firman laskut, YELit, Suomen kodin kulut jne. Apurahoissa on usein sellainen ehto, että apurahakaudella ei saa työskennellä eli en voinut tehdä yhtään maksettua keikkaa tuon kolmen kuukauden aikana.
Reissun aikana painoa lähtikin 8 kg ja kotiin palattuani iski keuhkokuume, mutta mitä sitä ei intohimoaiheensa eteen tekisi. Tässä vaiheessa reissu on kuitenkin vielä alussa, joten mennään päivä kerrallaan.
*
(Hän oli ensimmäisen hostellini suomalainen kämppis. Japanifani hänkin, ja edelleen Facebook-kaverini.
2017 Moskova
*
Gosh it’s great to be back in Russia after a decade and finally getting the Transsiberian off my longtime bucket list!
I am so happy we didn’t book a hotel in Moscow, but continue to Yekaterinburg tonight.
When you get your feet back on the (rail)road it is go go go!!!
2018 Palavas-les-Flots?
2025: Eilisen muistojen mukaan olimme silloin Sètessä ja Montpellierissä. Mielestäni olimme Palavas-les-Flotsissa ennen sitä, joten tämä saattaa myös olla joku muutaman päivän viipeellä julkaistu kuva. Varsinkin kun tämä on Instagram-muisto ja siellä en juurikaan jaa mitään ennen kuin olen poistunut kohteesta. Ellen asumaan jää, mikä sekään ei ole meidän tapauksessa mahdottomuus. Nimim. “kuukaudeksi Belgradiin”.
En kyllä tajua enää itsekään mistään mitään. Mutta jossain Etelä-Ranskassa ollaan sijaittu ja vuosikin on oikea.
2019 Belgrad
Digiedelläkävijä Suomi: löydä täysin etänä hoidettava koulutus ja totea aloituspäivänä, että kurssimateriaaleihin sisältyy neljä kirjaa, joista vain kahdesta on olemassa e-versio. Kahdesta muusta löytyy 1 kpl nidettä Kouvolan AMK:n kirjastosta.
En nyt ajatellut poiketa Kouvolassa, joten etenen opinnoissa kuten ennenkin: heitän puolet arvaamalla.
Ei taida tulla vitosen papereita, mutta päättelemällä päässee läpi kuten ennenkin.
Enkä mä sitä todistusta tarvi, lisäoppia vain.
Olishan ne kirjat toki olleet mielenkiintoisia noin niin kuin oppimisen kannalta.
Toisaalta esim. jostakin sosiologian tentistä oli helpompi mennä heittämällä läpi, kun sen tavoittamattoman kirjan nimi oli jotain tyyliin ”maahanmuuttajien sosioekonominen asema Kouvolassa vuosien 1993-1995 välillä”, kuin yrittää läpäistä näkemättömällä kirjalla, minkä nimi on ”Sisältömarkkinointi”, noin niin kuin näkemättä edes sisällysluetteloa.
2021 San Gwann & Valletta & yms
2025: Maltalla ehtii päivässä moneen paikkaan. Tämä kuva on hotellimme kulmilta San Gwannista.
2023 Belgrad
Facebook-muistot on mukavia, koska ilman montaa niistä ei muistaisi moniakaan sattumuksia.
Mutta välillä sitä ihmettelee miten ihmisen elämä heittelee ja kuinka jotain päivitystä tehdessä ei ole tiennyt mitä nurkan takana odottaa.
Tänä päivänä kymmenen vuotta sitten Barcelonassa, 8 v sitten Tokiossa, 6 v sitten Moskovassa (jälkimmäinen ei ollut elämäni hauskin päivä) ja kaikkea sellaista. Muiden vuosien sijainnit ehdin unohtaa jo heti luettuani.
Nyt sitten pitäisi opetella elämään Suomessa. Monet jutut siellä on tosi kivoja, mutta valehtelisin jos väittäisin ettei tämä muutos ja muutto hirvittäisi.
Yritän muistuttaa itselleni, että tämä on vain tilapäinen kokeilu ja pois pääsee, jos siltä tuntuu.
Jos on kivaa ja töitä, niin mikäs siinä sitten ollessa.
(2025: Mun Suomen paluuseen meni vielä vuosi ja muutama viikko, Ismo sentään palasi muutaman kuukauden päästä tästä päivityksestäni.)
2024 Belgrad
Luulin jo kadottaneeni tärkeän kirjan ikiajoiksi ja joutuvani jättämään sen Belgradiin. Se löytyi sittenkin, viime tipassa ja yli puolen vuoden etsimisen jälkeen!
Kommenttini:
P.s. Tämä kirjahan on mm. kiertänyt kanssani Japania puolen vuoden ajan, joten siksi halusin pitää juuri tämän yksilön, enkä ostaa uutta.
*
Lainaan itseäni koska en nyt jaksa kirjoittaa toista postausta, mutta homma etenee ja muutto lähenee.
Paljon on vielä tehtävää ja paljon jää tekemättä (enkä nyt tarkoita vain siivousta).
Pääseehän tänne, mutta tuskin enää tähän kotiin. Mene ja tiedä.
Näin pitkään en olekaan asunut missään aiemmin.
Minimaattori on paikassa Belgrad, Serbia.
Tuli tuossa mieleen taas yksi minimalismin iloista.
Jos muuttosiivous onkin aina rasittavaa, niin kokeilkaapa tehdä se tyhjän kämpän sijaan 100-vuotiaassa asunnossa, joka on täynnä vuokranantajan ja tämän mummovainaan tavaroita.
Enkä edes liioittele pätkääkään, talokin on tarkalleen ottaen 124-vuotias ja ekat tavarat varmaan jostain sieltä 1900-luvun alkupuolelta.
Mutta eiköhän tämä tästä, iloitsen kun pääsen omaan kotiin, jossa on vain omat tavarat ja siivouskin sitä myöten helppoa.
Ihan ilman muuttamistakin.
Nimim. Jos olisi rahaa, olisin palkannut ammattilaisen, mutta käyhän tämä ilmaisesta kuntosalista 
P.s. Minä juon nyt kahvia.
Pelastaja
Lupasin kertoa mistä se lempinimi “Pelastaja” tuli. Menin eräänä sunnuntaiaamuna kauan sitten katolisen kirkon konfirmaatiotilasuutta kuvaamaan.
Tai olen tehnyt sen useinkin, mutta tällä kerralla kirkolle saapuessani tunnelma oli poikkeuksellisen riemukas: Pappi kiiruhti käytävää vastaani työasussaan, levitti kätensä ja huudahti “Pelastaja!”
Miksikö? No, katsos kun häntä oli alkanut mietityttää onko hän muistanut tilata minut kuvaamaan.
Papin suusta sanottuna tuo sai hieman hihityttämään.
