19.3. on selvästikin epäonnistumisten päivä. Tanja on vähän väsynyt. Brasiliassa, Serbiassa, UAE:ssa, Omanissa ja välillä myös Suomessa. Ei se matkailu aina niin hohdokasta ole. Tai kotielämä.
Ei vaan, mitään kauheaa ei ole tällä päivämäärällä tapahtunut.
Noh, lue tästä.
Itseäni ainakin nämä muistoni naurattivat. Erityisesti vuoden 2024 Belgradin päivitys. Brasilialaiset sähkösuihkut kyllä hirvittävät vieläkin. Luteita emme onneksi onnistuneet kantamaan mukanamme muualle.
19.3. epäonnistumisten päivä
2009 Tampere
lla on liikaa duunia, mutta onnex tää on kivaa. tai kuvaaminen on, tilinpäätöksen kuittisulkeiset ei.
2010 Helsinki & Tampere
lähtee Tampereelle parille keikalle ja katsomaan mitä putkirempailijat ovat saaneet aikaan
Siskoni Ranskasta: teetkö vaan päiväreissun vai missä yövyt? jejee, tuutte jo vajaan vkon pääst.. pitäs varmaa yrittää siivoo tätä kämppää ihmisystävällisemmäks siihen mennessä
Minä: kyl mä ihan täällä kotona tän yön vietän.mikä on aika mielenkiintoista ilman vessaa,suihkua ja juoksevaa vettä.on tuol kellaris tilapäiskylppäri mut unohdin tietty hammasharjankin hesaan kun oon tottunu et kaikkea on molemmissa paikoissa.ja kävin just tuopissa syömässä pubisafkaa kun mikään muu ei o kai auki.tai en jaksanut edes lähteä katsomaan tähän aikaan.ihana kyl päästä sinne tästä kylmyydestä ja konkurssista:)
ja siivoaminen on tarpeetonta,tässä alkaa olla tottunut kaikenlaiseen:)huomenna onnex pääsen takas hesaan ja saunaan,inhimilliset olot:)
mitä me muuten tuodaan sulle tuliaisiks?ruisleipää ja karjalanpiirakoita perinteiseen tapaan?merkillä väliä?
(Loput keskustelusta jääkööt yksityiseksi. Tai no, vain 1100 Facebook-kaverin luettavaksi 😀 )
*
toteaa että tarvinee tehdä töitä vielä enemmän kun puolassa peruuntui keikkoja ja kamera hajosi.sain just kustannusarvion,yli tonni.ja jouduin jo ostaan varalinssin huollon ajaksi.great
*
kämppä ei ollut niin pahassa kunnossa kuin olis voinu kuvitella mut kaupunki oli päättänyt ystävällisesti aurata kadun eka kerran koko talvena ja hinannut auton pois tieltä.80e lasku lasilla.kiitooos
2012 Helsinki & Frankfurt
Siskoni kommentti: tää on kyl niin pirtsakka kuva. innolla reissussa:D mut just hyvä.
Minä: ja nyt taas ajankohtaisesti tää “lost in translation”-kuva:)
(Suom. huom. kuva on alunperin selfie Kiotosta.)
*
kamat pakattu, kaikki mitä muistin. Vielä ehtis pari tuntia nukkua ennen kentälle hilautumista. Ehkä kokeilen sitä.
*
ihan melkein tunnin sit ehdin nukkua. Mut ei auta kuin kääntää nokka kohti Frankfurtia. Ja sieltä Hanoihin, huomenaamulla perillä.
*
AY821 to Frankfurt
2013 Helsinki & Lempäälä
Makeasta tykkäämättömän ja proteiinilla käyvän tyypin ei kannata syödä illalliseksi mannapuuroa mustikkasopalla (sokeroitu valmissoppa) ja päälle suklaakakun palaa. Lopputuloksena on ensin huono olo ja sokerikrapula, sitten armoton nälkä ja menetetty yöuni. Luolaihminen tarvii lihaa!
*
Next stop Lempäälä
*
Face näyttää olevan tänään vain pelkkiä numeroita
(Kommenttien mukaan joku aloite, en vaan muista mikä.)
Ei epäonnistumisten päivä, muttei ihan luksusmatkailuakaan
2014 Joinville
23 tunnin matkan jälkeen Joinvillessä. Perillä 4 am, joten otettiin “hotelli”. Torakat vilisee, sänky täynnä ötököiden paskaa, mutta hinta vain 70 realia. Ei kun pari tuntia unta naamaan, valot päällä, että suurin osa torakoista pysyy sängyn alla ja pyyhe lakana. Aamulla vankilaan ja sit taas melkein vuorokauden matka Rioon, jossa toivottavasti saadaan vielä pari haastista ennen lentoa. Tiukille vetää ennen kuin ollaan paluulentovalmiita.
Jälleen lainauksia kommenteista:
Minä: Suihku tiputtaa kuin kiinalainen vesikidutus, mutta eniten jännää onko pitkään odotetussa vankilaanmenoluvassa joku catch, jos ei olekaan menopaluulippu??
Kaveri: Loppurutistus ja sit paluu
Minä: Kun oliskin meistä kiinni, niin ei olis ongelmaa. Muutaman päivän menee vaikka ilman unta, mutta parin haastateltavan löytyminen ottaa koville. Ei ehdi enää matkata muihin kaupunkeihin mistä vois löytyä kun tänään perillä selvisi ettei onnistukaan firman kanssa, joka jo eilen lupasi ottaa meidät vastaan ja matkattiin sitä varten Sao Pauloon. Mutta nyt pari tuntia unta ja sit taas reippaana töihin. Asia kerrallaan!
Ja Vera lainas toisia kuulokkeitaan, ettei tarvi pelätä, että torakat menee korviin. Aikanaan Intiassa opeteltu kikka, terkkuja vain Ritalle
Siskoni: Haha, js pyyheturbaani päälle ja vuorautuminen vaatteisiin hirveessä helteessä. Harmi, ku hengittämiseen tarvii jonkun avoimen aukon kuitenkin
Ismo: Onneksi on valot päällä, tuli mieleen, että ne ötököiden jätökset voi olla peräisin luteista. Mutta ne ei kai liiku valoisalla
Minä: Joo luteita ne taatusti on. Pyyhe oli lakanana ja paita pään alla. tällä kertaa ei voinut mennä Malesian tyyliin vetään baariin viskiä että uskaltaa nukkua, onneksi oli tarpeeksi väsynyt nukkuakseen vaikka roskiksessa. Valaistussa luksusmallin roskiksessa.
Nyt yritetään saada yhtä haastista huomenaamuksi SP-Rio väliltä, ehditään sinne aamupäiväksi matkaamalla koko ensi yö. Ja vielä on mahku ehtiä ottaa tunnin haastis Riosta. Bussin ja kentälle menon väliin. Ei tule edes kiire.
Kaveri: Mitä? Jokos se viisi viikkoa on mennä hujahtanut? Tervetuloa kotiin. Desinfioi matkikset – vai oletko ajatellut Ismolle tuliaisia?
Minä: Viisi viikkoa tosiaan on mennyt, nopeasti, vaikka välillä tuntuu että oon ollu täällä jo vuoden. Vaatteet oli suljetuissa muovipusseissa repussa, ettei tulis tuotua kovin montaa “tuliaista
*
Ja nykyinen majapaikka #joinville ssä. Ihana torakanpesä, mutta hintakin vain 70 realia
*
Sähköturvakeskuksen hyväksymä suihku
*
Mutta suihku oli modernisti maadoitettavissa kumimaton päällä seisten
2015 Sohar & Dubai
*
Yeah
*
Exhausted. Mutta päästiin pois maasta vaikka ministeriö maanantaina vähän kyselikin pressiviisumien perään. Nyt “vähän” kämäsessä hotellissa Dubaissa. Unta palloon, että jaksaa lentää seuraavana yönä kotiin.
*
2016 Helsinki
Vitsit mikä keikka meillä oli ja melkoinen paluumatka!
“23 tunnin matkan jälkeen Joinvillessä. Perillä 4 am, joten otettiin “hotelli”. Torakat vilisee, sänky täynnä ötököiden paskaa, mutta hinta vain 70 realia. Ei kun pari tuntia unta naamaan, valot päällä, että suurin osa torakoista pysyy sängyn alla ja pyyhe lakana. Aamulla vankilaan ja sit taas melkein vuorokauden matka Rioon, jossa toivottavasti saadaan vielä pari haastista ennen lentoa. Tiukille vetää ennen kuin ollaan paluulentovalmiita.”
(Eli tuon pari vuotta aiemman julkaisun uudelleenjako)
*
Thairuokapäivä, koska eiliseltä jäi riisiä.
*
It’s all gone! Didn’t take for long.
2019 Belgrad
Vähäisten töiden kanssa alkais olla jo tosi kiire, mutta flunssa sen kun pahenee.
Hauskaa on kuitenkin se, että kun eilen en jaksanut nousta sängystä katsomaan Neroa, joka piipitti ovella, niin se tuli katsomaan mua makuuhuoneeseen ja puski kättä.
(Muuten makuuhuone on vähän pelottava paikka. Sinne mennään joko suoraan sängyn alle tai ei ollenkaan.)
*
Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!
2020 Belgrad
Ilmanlaatukin on taas surkea. Eipä johdu ainakaan liikenteestä.
Maskista olisi nyt tuplahyöty. Kun sellaisen jostakin saisi.
*
Toisin kuin Suomessa, ulkonaliikkumisrajoitukset toimivat Belgradissa. Sakon uhalla saattaa olla tekemistä asian kanssa, mutta pääasia, että otetaan vakavasti, eikä säntäillä jossakin ostarin avajaisissa. (Sattuneesta syystä olen tosin toisen käden tietojen varassa.)
Ei onneksi epäonnistumisten päivä…
2021 Belgrad
Eka piikki saatu. 
Kun sanoin kuskille osoitteen sajam hala 3 (messukeskus, halli 3), tämä sanoi kovaan ääneen itseään ravistellen Brrrrr, vakcina! 
Takas tuonut kuski oli kuulemma jo saanut kiinalaisen kahdesti. Puhui edelleen vain serbiaa, mutta unohti matkalla kahdesti mihin ollaan menossa.
2022 Belgrad
19.3.2022 Belgradissa ei ilmeisesti ollut epäonnistumisten päivä, mutta kerroin silloin erään muiston Moskovasta:
Moskovassa saattaa tapahtua kaikenlaista. Tai sitten olla tapahtumatta. Auringonkukkaöljyä ei kaadettu vielä.
Se mikä tapahtuu Moskovassa, jää Moskovaan?
Pidätetyksi tuleminen tuskin kuuluu yhdenkään matkailijan toivelistalle, mutta niinkin voi käydä.
Mun on pitänyt kertoa teille jo tosi pitkään kuukauden mittaisesta Siperian junamatkastamme, mutta ei sille taida olla kovin hyvä aika nytkään.
En usko, että kovinkaan moni haaveilee just tällä hetkellä Venäjälle matkaamisesta, joten unohdetaan aihe vielä ainakin vähäksi aikaa.
Kerron sen sijaan tähän väliin pienen tarinan Moskovasta.
Olkaa hyvät, reissu, jota et halua kokea.
Nainen saapuu Moskovaan, Saatana on jo siellä
*
Instagramista – Kuva on jo vuodelta 2017 Espanjasta, kenties Benalmadenasta.
2023 Belgrad
Tämäkin on Instagram-muisto, mutta sentään vain pari päivää vanha: Belgradin läksiäistemme tarjoiluja.
Ai miten niin epäonnistumisten päivä…
2024 Belgrad
En ehkä jaksaisi kirjoittaa tätäkään, mutta yritän.
Homma siis meni niin, että en syönyt mitään koko päivänä. Aattelin jos tänään viitsis tehdä kunnon ruokaa, mutta jospa pahimpaan nälkään keittäisi eka pari kananmunaa.
No, munat kattilaan ja hellalle.
Ei saakeli, mikä tulva täällä on?!
Keittiön lattia lainehtii.
Tiskikone (joka on muutenkin rikki eli hyödytön) on laskenut alleen.
Kaikki mahdolliset rätit ja pyyhkeet käyttöön.
Sitten tutkimaan konetta ja hanaa.
Vanha hana on jumissa, sitä ei saa pirullakaan kiinni.
Kone tyhjennykselle, mutta heti kun se sammuu, jatkuu veden lorotus.
Lopulta käytän kuivaukseen jo tyynyäkin. Se tosin on jo muutenkin huono ja matkalla roskiin.
Otan viimeisen ison muuttosiivoukseen varatun jätesäkin, jotta voin sulloa sinne sen tyynyn ja muuta.
Heitän ohimennen säkkiin myös Ismon vanhat kenkäräsyt, jotka nekin ovat menossa poistoon.
Siitäkös kissa riemastuu.
Se ilmeisesti vakuuttuu, ettei isi olekaan tulossa takaisin kun sen kengätkin heitetään jo pois.
Sitten lohdutellaan kissaa lattian kuivauksen lomassa.
Hana kääntyy kuin kääntyykin ja vedentulo lakkaa. Ainakin toistaiseksi.
Helvetillisen säätämisen jälkeen huokaisen ja istahdan sohvalle. Nyt syön vihdoin ne kananmunat.
Rikon toisen.
Kirjaimellisesti rikon.
En ole muistanut laittaa hellaa päälle.
Kippaan toisen munan vessanpyttyyn ja ihmettelen saman tien miksi en kaatanut sitä pannulle.
Ne znam.
Pistän toisen kattilaan ja kaivan jäkiksestä toisen seuraksi.
Jospa nyt syömään!
P.s. Taidan hakea kaupasta viinipullon illallisen seuraksi. Jos ehdin ennen kuin kaupat menevät kiinni.
Ellen sitten vain mene suoraan nukkumaan.
P.p.s. Mun piti osallistua parin tunnin päästä eli kymmeneltä täkäläistä aikaa erääseen kanadalaiseen tekoälysemmaan, mutta taidan jättää nyt väliin. Tarvisin kyllä just nyt tekoälyä, kun ei omaakaan ole.
Kommenttini:
Ei tää oo nyt enää todellistakaan. Mutta hei, pussissa on vielä pastaa jäljellä. Laitanpa uudet tulille. Ja ei, en syö noita altaaseen lörtsähtäneitä.
Myös Serbiassa asuva kaveri: I have days like that, luckily they have a word for it here…Jebiga
*
Siinä missä minä olin vielä Belgradissa, Ismo oli jo asettunut Tampereelle:
Ensifiiliksiä uudelta tamperelaiselta.
Tämä on siis Ismon kirjoittama juttu, joten tekstissä on myös järkeä.
Itsehän en yritä tänään julkaista mitään somepäivityksiä kummempaa. Keskityn paistelemaan kanaa ja välttelen kämpän polttamista, koska sammutusvesikin tuli jo kuivattua lattialta.
Ilman perhettä saapuneen paluumuuttajan ensiajatuksia Tampereelta.
“Olen ollut virallisesti tamperelainen jo keväästä 2023 saakka, mutta nyt vasta muutan tänne oikeasti asumaan – ja ilman Tanjaa, joka kuitenkin on syntyperäinen tamperelainen.
Olen uusi poika kaupungissa ja heti omillani.”
Yksinäisen miehen mietteitä Tampereelta