Siperian junamatka alkaa Helsingistä. Muuten tämä on taas näitä päiviä, etten muista olenko ollut Suomessa majaillessani Tampereella vai Helsingissä, eivätkä muistot asiaa valaise.
Muuten sijainteina on luonnolllisesti monivuotinen kotikaupunkimme Belgrad, sekä Ranskan Sète ja Montpellier.
Myös ympäri Maltaa tuli pyörittyä reippaasti ihan yhdenkin päivän aikana. Eipä tuolla maalla niin hirmuisesti kokoa ole.
Venäjällä sitäkin enemmän. Vainikkalan raja-aseman ohi ehdimme lähtöpäivänä, mutta sitä en muista missä päin läntistä Venäjää päivä vaihtui seuraavaksi. Moskovaan saavuimme vasta aamulla.
Nomadin päiväkirja 18.9., eli päivän Facebook-muistot, jälleen editoimatta ja sensuroimatta, ole hyvä!
18.9. Siperian junamatka alkaa
2010 Tampere?
kuvasi 2h kaatosateessa.kuivat vaatteet ylle ja takas töihin.toivoo lopettavansa klo 22
Kaverin kommentti: No huh tuota friikun elämää… Nähdään marraskuussa.
Minä: älä muuta sano, aina liikaa tai liian vähän töitä, keskimäärin siis sopivasti:) juu nähdään!
*
is exhausted!yli sadan tunnin duuniviikko purkissa. en mee enää ikinä töihin, paitsi aikasintaan huomenna iltapäivällä. nyt voi siirtää kuvia viinin kera.
Kommenttien aatelia:
Kaveri: Työn sankari, palkintona kasvava saldo pankkitilillä.
Minä: verottajan tilillä:)
*
alkaa tajuta työvuosiensa määrän kun kuvasi asiakkaansa lapsen hääkuvat, saman jonka rippi- ja yo-kuvatkin on kuvannut. kuten myös siskojen. Onnea Pekka ja Jaana!
2011 Helsinki?
“sanoma news ostaa latvialaisen uutispalvelun”-niin ihan vain varmuuden vuoksi haluttiin oikeudet kaikkiin freelancereiden tuotoksiin.ei sillä että niitä oikeasti kukaan mihinkään haluaisi levittää.ihan vain jos tulee tarve…
2012 Helsinki?
Onko kellään kokemuksia tästä?
*
funtsii että on meillä yrittäjillä mielenkiintoiset työajat. Muutaman kanssa viestin kotisivujen tekemisestä ja työparin kanssa tekstataan bisnessuunnitelmia. Voitaisko vaikka katsoa telkkaria niin kuin normaalit ihmiset…
2013 Helsinki?
No niin, nyt on taas Norjaa, Kosovoa ja Romaniaa selvitetty enemmän kuin tarpeeksi yhdelle päivälle. Myös yksi lasku kirjoitettu sekä osakkeita ostettu ja myyty. Oliskos nyt illallispuuron aika ja pala inkivääriä lääkkeeksi.
2014 Tampere
(2025: Taustakuvaksi vaihtamani kuva lienee edelliseltä joulukuulta Japanin Takayamasta.)
*
Jos tekee töitä aina kotoa käsin, niin mihin sen läppärin kanssa pitää mennä etätyöpäivänä? Kahvilaan?
Luovia ideoita kommenteista:
Kaveri 1: Kotioven ulkopuolelle meneminen riittää. Ovi kiinni ja sitten ei kun työskentelemään. 
Minä: Jätänkö myös avaimet sisälle?
Kaveri 1: Jos haluaa etätyöpäivästä jotain ihan extremea. Samalla voisi työllistää huoltoyhtiötä, kun tulevat avaamaan oven. Siinä on vaan se huono puoli, että se homma maksaa…
Kaveri 2: Olen ollut yksin toimistollamme jo toista viikkoa, koska työkaverit ovat olleet matkoilla. Hyvin tänne mahtuisi joku toinen nyt töihin, olisi pitänyt ajoissa kutsua etätyöpäivän kunniaksi!
Kaveri 3: Mahdollisimman etäälle.
Kaveri 4: Kirjastot on hyviä paikkoja….itse juurikin tulin läppärini kans tekeen töitä….kotona se menee tyyliin kahvi-tupakka-kahvi-tupakka….
Minä: Tämän vuoden mahdollisimman etää oli Brasilia, pitäiskö kokeilla Australiaa seuraavaksi..?
kaveri 1: Riittää kun matkusta viikoksi Savoon. Häme ei kelpaa etätyöpaikaksi, kun yhteydet ovat hitaita. Kuten VR on jo osoittanut.
Kaveri 5: Savo ei muuten riitä. Pitää mennä Karjalaan. Ja tietty mieluiten Pohjois-Karjalaan ja asunkin voi vaihtaa verkkareihin, niin kyllä etäännyttää…
Kaveri 6: Terassille.
Kaveri 7: Etkö sinä ole koko ajan junassa etätöissä?
Minä: aika usein kieltämättä. Tai lentokentällä. Tai jossain. Mutta näin etätyöpäivänä kotitoimistolla. Mä oon vähän erilainen aikuinen.
*
Kaupunkisuunnittelua Turussa. Mutta hei, onhan se hienoa että Itellan asiakkaita on ajateltu hienolla taiteella. Vai kuinka päin tuo nyt meni…
Pirjo I. Rinne
18. syyskuu 2014 ·
Tätä postilaatikkoa tarkoitin. Onko mielestänne paikka oikea?
*
Veera ja tiikeri
*
Veera kävi ihan isossa kaupungissa Tanjaa tapaamassa 🙂
(2025: Kuva ja päivitys on Veeran omistajan.)
*
Vuorotyöläistä ilman lepovuoroja ilahduttaa ajatus Tukholman risteilystä lokakuussa, pieni loma ARKIpäivänä. Dank je wel sis lahjakortista!
Pitkä kommenttiketju aiheena Pariisi:
Tai oikeastaan osa kommenteista.
Taustaksi, että kuulun ihmisiin, jotka eivät ihastuneet Pariisiin ensisilmäyksellä.
Jostakin syystä ajattelin lapsena muuttavani pariisilaiseen ullakkoasuntoon ja opiskelevani kirjallisuutta Sorbonnessa.
Se ei toteutunut, mutta nuorena aikuisena Pariisissa käydessäni en sitten tykännytkään kaupungista. Mutta kerta kerralta rakkauteni Pariisia kohtaan syveni.
Vieläkään en ole päätynyt sinne asumaan, mutta edelleen voisin.
Mutta nyt niihin kommentteihin!
Siskoni: Jee! Oliko se sinne asti vielä voimassa 
Hyvä, et tulee käytetyks! Jossain vaihees si (pikku)loma tännekin suuntaan 🙂 Ite täs mietin, josko viettäs syndet Pariisissa..
Minä: Joo se päättyy 8.10 ja lähdetään just silloin. Tarkalle meni, mutta siihen saumaan löytyi samaan aikaan molemmilta mahdollisuus ottaa vapaa. Ja mehän tullaan takas just sun syndenä, luvataan skoolata sille jossain a la carte-illallisella 😀 Mitä mitä, meinaatko säkin alkaa tykätä Pariisista?! Varo vain, se on salakavala 🙂
Minä: Ja niin, tietty sinne! Oon just miettiny, että saisko mitenkään yhdistettyä työtä ja lomaa kun mun tarvis tulla sinnekin vilkuilemaan myytäviä tuotteita. Tai aina paras jos pystyis käymään kaksi kertaa 🙂
Sisko: En kai mä voi, ku en o siä sen koommin ollu, ku totesin, etten pidä ko. mestasta, mut aattelin antaa sille viel mahdollisuuden, ku se kerran tos lähihuudeilla on. Saa nähä alanko tykkään. On siin oma tunnelmansa, mikä on toimii välillä, joten pikkuloma siel jees, tuskin kuitenkaan niin vallan tykästyisin, et asua haluaisin 🙂
Meikäl on tänä syyslukukautena ainoot kunnon vapaat just lokakuus. Muuten hukun töihin ja jouluks tuunkin Suomeen. Kevääl si toiv on enemmän aikaa mahdollisille kyläilijöille 🙂
Minä: Äläs sano, mähän olin ekalla kerralla että yök, mutta niin vain haluan nykyään sinne takas jatkuvasti 🙂 Kai sekin on kun löytää ne omat suosikkimestat.
Voisiko Pariisissa asua?
Sisko: Tiedän, mut haluaisiks oikeesti muuttaa sinne? Mun ongelma varmaan oli, et odotin jotain enemmän tai muuta, ku mitä se oli. Nyt ei o odotukset korkeella, ni voin ehkä tykätäkin ja pitää siitä sellasena kun sen nään. Tosin ei se tokallakaan kerralla iskeny, vaikkei sillonkaan ollu odotuksest korkeella. Varmasti se olis kivempi, jos siel ois hyvä sää sillon, ku visiteeraan, mut sitä tuskin voi lokakuus odottaa. Se sää mulla meinaan varmaan se suurin vaikuttaja oli, ku molemmilla kerroilla sato ja oli rumaa ja harmaata, eikä tosiaankaan ah, niin romanttista, ku annetaan ymmärtää 
Minä: Joo kyl mä muuttaisinkin sinne, jos olis varaa maksaa Pariisin asuntohinnat 
Siellä kyllä tuntuu satavan aina / on kylmä, mutta sitä mukavampi katsella ulos jostain kahvilan ikkunan läpi
Ja nyt olis tilausta myös tuotteille, mitä oon aatellut roudata Pariisin kirppareilta Suomeen, niin olis ihan hyvä olla jossain vaiheessa pidempään tai sit käydä usein 🙂
Hollantia ja hyggeilyä
Sisko: Joo, sitä meinasin tunnelmalla. Tykkäänhän mä syksystäkin just sen tunnelman vuoks 🙂
Minä: Joo, villasukat jalkaan ja viinilasi käteen
Sisko: ja kirja toiseen ja mielellään viel takkatulen ääreen
Minä: No just mietin et toi takkatuli toteutuu kyl paremmin Irlannin pubeissa kuin Pariisissa ja jätin siksi mainitsematta.
Sisko: Hehe, oon muuten just villasukat jalassa ja viinilasi kädessä täällä, lukemistakin on, mutta kouluhommia, joten ei niin rentouttavaa (siks onkin viinilasi, ku jostain se rentous tarvii hakee ;)) Tääl ei tosin oo tietookaan syksystä, oli jotain 25 astetta tänään ja mun huoneeseen tukehtuu, ku ikkuna vaihteeks etelään (villasukista en silti luovu).
Minä: Voi vitsi, Hollannin syksyt! Muistan kans kun olin joskus Maastrichtissa syyskuun lopulla ja oli hellettä!
Tääl kyl kaipais jo viiniä ja villasukkia! Aloitan vrk vapaan la-iltana ja päätän käyttää molempia.
Sisko: suosittelen lämpimästi! 
Minä: Sisäisesti ja ulkoisesti Nyt on vain nuo työt seurana, mutta jaksaa jaksaa, lauantai on jo ylihu 🙂
Minä: Niin ja hei, eikös meidän pitäis muutenkin kipaista (vähän pitempikin matka) Pariiisissa joskus helmi-maaliskuulla?? Tarvis kts nekin päivät ja koska ilmo. Että ehtii varata sekä kalenteriin että sinne ilmottautumiseen. Tuntuu kyllä että mun treenit jää siihen että tavoiteaika on ehtiä maaliin ennen kuin ajanlaskijat lähtee. Sitä tahtia menee tää syksy, enkä oo ehtiny ees Pispalan portaisiin, vaikka oon ollu kotona pari viikkoa!
Aiheesta lisää täällä: Pariisi – vihattu ja rakastettu
2016 Helsinki
Sain vuoden: 2006
Ikä silloin: 32
Ikä nyt: 42
Suhdetilanne silloin: sinkku
Suhdetilanne nyt: kihloissa, avoliitossa
Asuinpaikka silloin: Tampere
Asuinpaikka nyt: Helsinki
Lemmikkieläin silloin: Kissa Casper
lemmikkieläin nyt: Ei ole
Lapsia silloin: ei ole
Lapsia nyt: nope
Työ silloin : valokuvaaja
Työ nyt: Valokuvaaja & monialasarjayrittäjä
Tykkää niin annan sinulle vuoden 🙂 kommentointi ei tuo vuotta, joten halutessasi voit turvallisesti kommentoida, ellet halua haastetta. Mieluusti toki lukisin muidenkin menneisyydestä.
(Olipa tämä tylsä osaltani, kertokaa muut huikeita)
Siperian junamatka alkaa…
2017 Helsinki & Vainikkala
Olin ajatellut, että viimeisenä iltana Suomessa istuisin sohvannurkassa nauttimassa kodista ja jotain sellaista. Ehkä katselisin jo vähän mukaan otettavia tavaroita.
Voisin jopa ottaa päikkärit.
No, ne kuittisulkeiset on nyt saatu valmiiksi. Suljin koneen ja menen nukkumaan muutamaksi tunniksi ja jatkan sitten töitä. Jos saisi edes ne ihan pakollisesti hoidettavat hommat valmiiksi ennen lähtöä.
Junaliput on nyt kuitenkin Jekaterinburgiin asti ja kuukauden päähän lennot Vladivostokista Naritaan.
Ehtii siinä sohvalla istua sitten joskus ens vuonna.
(2025: Ei muuten ehtinyt, kun ei me silloinkaan Suomeen jääty. Käytiin kuitenkin.)
*
Nyt alkaa olla romahtamispiste lähellä.
Lähtö on parin tunnin päästä, työt ihan vaiheessa. MUTTA sen lisäksi se kamera, joka tuli huollosta ajoissa, ei nyt sitten toimi enää senkään vertaa kuin ennen huoltoa.
Aiemmin valintakiekko toimi joten kuten, nyt ei enää ollenkaan.
Eli kuvaanko nyt sit kaiken täysautomatiikalla vai mitä hemmettiä???!!
*
Son moro nyt sitten!
*
To Moscow and far away.
(Ismon kuva ja päivitys.)
*
Suomen-visiitin viimeinen “Täällähän tapaa tuttuja” -kuva!
Tää tyyppi jeesas vielä viime minuuteilla tavaroiden varastoon roudaamisessa, kiitos!
*
Tanja Mikkola matkustaa paikkaan Moscow, Russia (Москва, Россия) paikasta Vainikkalan Raja Asema
18. syyskuu 2017 ·Lappeenranta, Etelä-Karjalan maakunta ·
Jaettu seuraaville: Kaverisi
Vainikkala. Waiting for border control.
From now on we will be online only when we happen to find operating wifi.
Kommenteista:
Kaveri: Miten kauan kestää, junareissu Moskovaan ?? Tuli ihan A. Christie- fiilis..
Minä: 15 h. Ja se on vasta alkua. Tänään hypätään Moskovasta Jekaterinburgin junaan, torstaina perillä. (Ja muutaman viikon päästä Vladivostokissa)
Kaveri: Mutta tulee taatusti olemaan Ihan Mahtava Reissu 
!! Onko ravintolavaunussa epäilyttäviä tyyppejä..
..? Siis muitakin, kuin te..
Minä: Ei ollut kuin joku mies pikkupojan kanssa. Ravintolavaunujen hintataso on melkoisen kova.
Myös täällä Venäjän sisäisessä liikenteessä, joten järkevämpää kantaa eväitä mukana.
Kaveri: Oho !! Jotenkin sitä ajattelisi, että olisi suht edullista..
Minä: Niinhän sitä luulis, mutta päinvastoin, hinnat moninkertaiset normaaliin hintatasoon ja ruoka aika onnetonta (paitsi tuo Helsinki-Moskova sapuska oli oikein kelpoa).
Kaveri: Voisi kuvitella, että olisi heillekin hyödyllisempää tarjota kunnon ruokaa vähän pienemmällä hinnalla; saisivat ravintolavaununkin täyteen..
Minä: Niin vois kuvitella, mutta varmaan on hankala logistisesti kun välimatkat on täällä niin pitkiä. Jos suurin osa matkustajista ostaisi ruokaa, tarvittaisiin erillinen kylmäkuljetusvaunu kun junat kuitenkin kulkee yli viikon matkoja.
Kaveri: Totta.
2018 Montpellier & Sète
Espanjan kontaktista ei kuulu. Montpellierin asunto pitää jättää aamulla ja toisen kämpän omistaja ei responsaa.
Nähtäväksi jää jäämmekö huomenna Ranskaan vai jatkammeko Espanjaan.
Sinänsä olisi kiva saada aikataulut vahvistettua kun lennot tunnetusti kallistuu mitä lähempänä lentoajankohtaa ollaan.
Suomeen pääsisi vielä reilulla satasella per nuppi, mutta hinta voi moninkertaistua lähipäivinä.
Ei uskalla kuitenkaan varata kun ei voi tietää ehtiikö saada haastateltavan kiinni ennen lentoa.
Alunperin piti olla Espanjassa 1-2 kk, mutta jäätiin jumittamaan Italiaan haastateltavan muuttuneiden aikataulujen vuoksi, mikä tarkoitti myös sitä, että otettiin persnettoa majoituskulujen muodossa.
Ja että Espanjalle jää 1-2 vkoa.
Yrittäjän perusarkea, mitäpä siitä stressaamaan, visa alkaa vain olla vähän tapissa.
Story of my life.
Silti ihan parhautta olla taas muutaman vuoden jälkeen yhdessä lempipaikoistamme eli Montpellierissä.
Sitäpaitsi täälläkin meillä on uusi kaveri. Naapurin kissa katseli meitä pari päivää vähän kauempaa, mutta nyt se käy jo kerjäämässä silityksiä.
Haaveena saada asua vain muutamassa paikassa per vuosi, tehdä vain keikkoja niistä paikoista käsin.
Vahvat ehdokkaat Belgrad, Montpellier, Nara, Ubud. Kestosuosikit.
Lainauksia kommenteista:
P.s. Vaikkei kuvasta huomaa, niin tää kissa on valtava! Ehkä suurin koskaan näkemäni.
Ja tuijotti meitä alkuun vihamielisesti kunnes alkoi lähennellä ja nyt se hengailee jatkuvasti meidän seurassa.
Kaveri: Reissuelämä ja vähän sellainen living on the edge tekee kyllä ihmisen joustavaksi, kaikkeen tottuu ja sopeutuu. Hyvä taito se on, vaikka vähän jurppiikin hetkittäin tuo miten elämä testaa näiden kykyjen elastisuutta.. Oma mantra on tää “things will always work out for me”. Ja niinhän se menee, matkalla vaan saattaa olla ihmeelliset mutkat kierrettävänä…
Minä: Näinpä! Asiat järjestyy aina!
Vaikka onhan tämä elämä hassua säätämistä.
*
Kerroinko jo, että kaiken säätämisen keskellä istahdimme viinille ja oluelle paikkaan, missä kävimme 3 v sitten?
Anyway,tilasimme laskun ja baarimikko sanoi, okei, tulee juomat talon piikkiin.
Ja toi sellaiset. Miksi ihmeessä?!
Ei tietoa, ehkä koska tää on Ranska.
*
Istuessamme seteläisellä terassilla tajusimme, että on tasan vuosi siitä kun lähdimme Siperian rautatielle ja jäimme kiinniotetuiksi jo eka stopilla Moskovassa.
Työhöni on aina kuulunut jutustelut lähetystön edustajien kanssa, mutta tuo oli totaalisesti eka kerta kun jonkun piti tulla pelastaan kaltereiden takaa.
Siltikin kohta taas nokka kohti Siperiaa.
Kommentit:
Kaveri 1: Joo. Voisko sitä tapahtumaa valaista suurelle yleisölle?
Minä: Ei. Sori, mutta tarvitaan Venäjän viisumeja jatkossakin.
Kaveri 2: Hienoa! Tuulta päin!
Kaveri 3: Hyvää matkaa! Palasin eilen kotiin, pitää enää tottua nukkumaan ilman transsiperian junan keinua ja tu-tum, tu-tuutulaulua.
Kaveri 4: Minä olin kuvaajan kanssa toukokuussa Lahdenpohjassa FSB:n kuulustelussa. Seitsemän miestä tutki tunnin verran papereita ilman mitään järjellistä syytä, kunnes päästivät lähtemään. Tein siitä jutunkin Seuraan, ja Suomen lähetystö ilmeisesti ottaa asian esille jossain tulevassa paltsussa venäläisten kanssa. Sen jälkeen olen kyllä päässyt ihan normisti maahan, mutta Karjalan tasavallassa en ole käynyt sen jälkeen. Siellä on aina vähän tiukempi meininki kuin vaikka Leningradin oblastissa. Sain juuri keväällä kolmen vuoden journalistiviisumin. Toistaiseksi pitkää journalistiviisumia ei ole koskaan evätty, vaikka en nyt suoranaisesti mitään valtaapitäviä nuoleskelevia juttuja teekään. Toivotaan, että tilanne jatkuu näin…
Minä: Luinkin tuon jutun. Mielenkiintoiseksi alkaa käydä.
Kaveri 5: Monenlaista kyytiä on historiassa Siperiaan ollut…
2025: Koska emme tarvitse enää Venäjän viisumeita, tuota tapahtumaa on valaistu jutussa nainen saapuu Moskovaan, saatana on jo siellä.
2019 Belgrad
Näyttelymme avajaiset ovat siis ensi viikon maanantaina Helsingissä.
Olen silloin itsekin paikalla.
Tervetuloa tutustumaan Belgradin ja Helsingin samankaltaisuuksiin kuviemme kautta!
Ja tietysti myös muuten vain moikkaamaan!
Kuvat: Marija Piroški ja minä. Mun kuvien käsittelyt by Ivana Stojkovic Memisevic.
*
Nörttihuumoria.
2020 Belgrad
En jaa nykyään ruoka- tai reissukuvia (tai juttuja) kovinkaan paljon tänne omalle seinälläni, joten jos haluaa niitä feediinsä, niin kannattaa seurata instaa tai blogien kanavia.
Creastockin instatilin lisäksi löytyy muutama muukin tili, joista yksi on tämä puhtaasti ruokaan liittyvä.
Eli jos ruokamatkailu on lajisi, niin pistä seurantaan!
mausta_
Balkanilainen ruoka tunnetaan tuhtina ja lihaisana, ja sitähän se usein onkin.
Mutta meren ja vuoristopurojen äärellä syödään myös paljon kalaa, joka ui useimmiten lautaselle kokonaisena.
Tämä kala nautiskeltiin Albanian Durresissa taannoisella kuukauden mittaisella Balkanin-bussikierroksellamme.
🐟
Bion linkistä pääset lukemaan reissun kaikki postaukset, sekä tietysti ruokamatkailuamme muualtakin maailmasta!
2020 Belgrad
(Kuva Instagram-muistoista.)
2021 Malta (siellä sun täällä)
Päivän duunit purkissa paikassa Malta.
Creastock on paikassa Malta.
Getting back to normal, finally!
Hikinen työpäivä Maltalla eli juttua pukkaa ja lämpöä +37 C.
2024 Belgrad
Instagram-muisto tämäkin.
Mainitulle YouTube-kanavalle pääset tästä.
