*Mainos Booking.com (juttu sisältää affiliatelinkkejä hotelleihin Riossa ja Muscatissa)
Läksiäisemme Belgradissa, työreissuja Omaniin ja brasilialaiseen vankilaan, kävelyä jäätä pitkin Suomenlinnaan, Melillan visiitti ja saunomistakin parissa maassa…
Tämän päivän muistot ovat taas niin sekalaista seurakuntaa ja tapahtumarikkaita, ettei niitä saa tiivistettyä yhteen otsikkoon.
Miksi Casper, Nero ja Pyhä Patrik? Jälkimmäinen tietysti, koska on Pyhän Patrikin päivä. Sitä opin juhlistamaan asuessani Kaliforniassa just tuossa viime vuosituhannella. Sittemmin en ole sitä koskaan muistanutkaan. Paitsi näemmä kerran täällä Facebookissa.
Nero ja Casper?
Ihmettelen jos et jo tunne Neroa, pientä mustaa serbineitiämme. Casper taas oli maailman kiltein kissapoika, joka syntyi kainalooni ja sai siinä myös kohtalokkaan sydänkohtauksensa. Nero tuli meille omatoimisesti tasan kymmenen vuotta myöhemmin (ja oppi myös nukkumaan kainalossani).
Otsikossa siksi, että tällä päivämäärällä olen sattunut jakamaan kuvan molemmista, mammanpoika-Cassesta ja omapäisestä omatoimineiti-Nerosta.
Varsinaisesti päivän Facebook-muistoja eri vuosilta yhdistää työni, kuvajournalistin työmatkailu.
Tässä muistot jälleen editoimatta ja sensuroimatta, olkaa hyvä!
17.3. Casper, Nero ja Pyhä Patrik
Kuvajournalistin työmatkailu alkaa jo kotimaassa
2009 Helsinki & Tampere
junailee kuumeisena takaisin tampereelle ja miettii kauhulla miten selviää loppuviikon duuneista.vuorokauden tunnit kun ei kai o lisääntyny…
Kaveri: Eikä. Nyt sun on levättävä. <pitkällä sairaalakeikalla tai kuolleena susta on vähemmän hyötyä. Ihan oikeasti – luovu joistakin duuneistasi. Mä sairastin viikkotolkulla viime vuonna, mutta en ole friikku – ainakaan vielä – joten tili ei pienentynyt.
Minä: Nou hätä, ei mulla koleraa, tuhkarokkoa tai lavantautia pahempaa varmaan oo 🙂
Ei vaan, sain vaan noihin rokotteet viime viikolla Mosambikin keikkaa varten ja luulen että kuume johtuu vaan niistä.
2012 Helsinki
Happy st. Patrick’s!
*
muisti ostaa muistikortin. Kun vielä muistais ja ehtis kaiken muunkin. Vietnamista ehdotettiin tänään että siirtäisimme matkaa että ulkoministeriö ehtii myöntää pressiluvat. Vastahan niitä on 2,5kk odotettu. Saavat luvan oppia nekin että asioilla on deadline.
*
(2025: Ihan vaan testailin saunassa jordanialaista mutamaskia.)
*
*
lauantain perinteinen eli timjamilohi ennen aasialaisruokien ääreen siirtymistä:) vaikka Vietnamissa aika cuisine franchoise onkin
2013 Helsinki
Umpihankikävelyä Uunisaaresta Suomenlinnaan. Ihana keli!
Olipa ihana ulkoilusää, piti mennä tunnin kävelylle, oltiinkin kolme tuntia kun ei malttanut tulla sisälle. Nyt ankankoivet uuniin ja rosmariinipekoniperunat pannulle.
*
Syömään!! Kuvasta puuttuu ranskalainen viini Bonnin Pichon 2007 ja ranskalaiset aterimet.
Muilla on katseltavana revontulet, meillä Skyfall. En valita.
*
Quantum of solace-pettymyksen jälkeen Skyfall kyllä lunasti paikkansa, loppu oli kyllä pettymys, vaikka arvasikin M:n lähtevän.
Siskoni: Tuli si aika törkee juonipaljastus
Minä: Scheisse, enkö mä ollutkaan viimeinen sen näkijä??
Siskoni: Et 😀
Kuvajournalistin työmatkailu á la Brasilia
2014 Rio de Janeiro
Parin poliisin haastis tehty. Käytiin vielä “kaljalla” niiden kanssa ja kutsuivat sambabileisiin, mutta päätettiin skipata kun huomenna on ärhäkkä työpäivä. Toinen poliiseista ottaa meidät yövuoroon mukaan. Tijucan favelan turvaaminen on kovaa hommaa. Riossa tapetaan joka päivä kaksi poliisia, tältäkin nuorelta poliisilta on ammuttu kolme työkaveria vuoden aikana. Journalisteja rakastetaan yhtä paljon, joten mielenkiintoinen yö tiedossa kera kameran ja parin poliisin. Ja samalla Sao Pauloon lähtö siirtyy edelleen, mutta tää juttu on tehtävä.
Kaverit olivat hiukan huolissaan kommenteissa, olin vastannut: Vaikka onhan toi toki aika riskialtista, mutta luotetaan että nää poliisit saa turvattua meitä, on ne melkein yhtä raskaasti aseistautuneita kuin favelan krimit. Eli ei ihan pikkupistoolien kanssa liikkeellä… Tää nyt vaan on ammatillisesti niin harvinainen tilaisuus, että juttu on tehtävä. Katsotaan kuka asiakkaista on valmis maksamaan käyvän hinnan…
Yksi kavereista jatkaa: piti väl jatkaa, että reagoi järjellä ja sit nopeet jalat ja epäloogiset piilot… Tyyneyttä!
Minä: Nopeita jalkoja ei ole, joten pitää ennakoida.
*
Jee, pitkän päivän päälle sikamakee hotelli! Vihdoinkin! #riodejaneiro #mirador
*
Saunomista Riossa
Iltauinti tehty. Kun Vera tulee lenkiltä, vois vaikka lämmittää oman huoneen saunan. Tai tilata huonepalvelusta ruokaa. Tai molemmat. Me ollaan niin ansaittu tää!
*
Jo Riosta lähtenyt työparini Mirva: Wooooo?! Onko teillä siellä sauna?!! En olis arvannut et Riosta löytyy moisia palveluita…
Minä: No todellakin on! Siis omassa huoneessa!!! Täältä siis on mahdollista löytää hotelli, joka vastaa oikeasti tähtiluokitustaan ja jopa päälle!
Mirva: WOOOOOO!!!!! Eikä enää toivottavasti oo karnevaalihinnoissa? 
Minä: Pyydettiin lupa käyttää allasta viiteen asti, jolloin lähdetään töihin. Voisin jäädä asuun tänne!
Toinen työpari Vera: Ei ku huomiseen iltaan!
Minä: Hah joo iltaan 
kyl tästä sata ekee piti pulittaa, mutta niinhän täällä joutuu monesta loukostakin. Ja tää on tyyliin 300 arvoinen tasoltaan!
Minä: Ja täällä mä pistelen yksin hienossa rodiziossa ruokaa hiukset kloorivettä valuen likaisissa homeelta haisevissa työvaatteissa kolmen pingviinin palvellessa mua 
Niin ja siis pyydettiin käyttää allasta ja nettiä päivä, että saadaan tehtyä täällä töitä, yöksi lähdetään poliisin matkaan keikalle. Hyvä yhdistelmä siis öiseen favelaan, pari journalistia ja pari poliisia
Vera: Putosin. mä makaan meidän jäätävän hienossa huoneessa ja venaan sua, että päästään sinne saunaan!
Minä: Haha, se voi olla muutenkin jäätävä kun on jopa ilmastointi No mä nyt koitan tungeta mahaani muutakin kuin pari salaatinlehteä, kun tää buffa oli ainoa vaihtoehto 
pistä sauna päälle ja shamppanja kylmään! Ei kun se shamppanjahan on jo minibaarissa
Kaveri Suomesta: No kääntäkää nyt vielä…. 
Minä: kunhan nyt ei kirjaimellisesti huomenna. Aika pieni korvaus lopulta tuo sauna ja uima-allas parin hengen riskeeraamisesta.
(2025: Mainittu hotelli oli muuten *tämä. Ja hinnat näyttävät alkavan tällä hetkellä 32 eurosta!)
*
Sovitaanko että ne lumi- ja takatalvipäivitykset loppuu nyt heti, koska mun pitäisi tulla Suomen aikaa tällä viikolla viikoksi Suomeen!
*
(Työparini Mirva asuu Guadeloupella ja kirjoittaa blogia Guadeloupe Guide.)
*
Kohti Joinvillen vankilaa…
(Jätin taas kavereiden nimet pois tästä julkisesta postauksesta, mukana nimillä vain työparit.)
Kahden kuukauden väsytystaistelu ja lupa vankilavisiittiin heltisi! Tarjolla olisi vähän bussimatkaa viimeiselle päivälle juuri ennen 19 h paluulentoa Suomeen. Eli aamubussi Sao Pauloon (6h), tämän illan ja yön poliisien kanssa valvomisen jälkeen. Sampassa pari keikkaa ja yöbussi Joinvilleen (15 h) ja nukkumatta vankilavisiitille. Sitten yöbussilla takas Rioon (19h) ja lento (19h) Lontoon kautta kotiin. Elämä on 😀
…lentäen vai bussilla?
Mirva: Huh… en oo kade! Lentohinnatko oli pilvissä näin viime tipalla?
Se Rion bussiasema on muuten ihan huitsin Nevadassa… että siinäkin menee joku 45 minsaa kun menee paikallisbussilla sinne Copacabanalta.
Minä: Lentojakin toki olisi, mutta luottokortti alkaa jo valittaa siihen malliin, että ei auta kuin säästellä. Ei tarvi maksaa hotlastakaan kun on yön bussissa. Paitsi etten osaa nukkua liikkuvissa kulkuneuvoissa. Vähiten täällä missä bussikuskit kaahaa urku auki.
Minä: Hah, olin jo ite kommentoimassa ennen kuin kysyit, mutta ehditkin ensin. Joo lennot on sellaista 170 e / suunta ja Joinvilleen asti 295 e.
Mirva: Ouch… 
Harmi että homma meni näin myöhäiseen ettei niitä 40 euron lentoja enää ollut!
Minä: Oh shit, tarviipa siis miettiä vielä uusiksi. Taksikin maksaa siis varmaan järkyttävästi, eli eka pitäis ottaa toinen bussi. Nyt tarvis kyllä keksiä sit jostain fyrkkaa visalle, että vois lentää.
Minä jälleen (menneet hauskasti ristiin nämä kommentit): No niinpä! Ottaa päähän kun lentoja olis tosiaan saanut bussilipun hinnalla, mutta kun saatiin tieto vasta nyt. Menee ihan sikatiukille muutenkin ehtiä ylipäänsä käydä siellä, eikä näemmä nukuta sit ennen kuin Suomessa.
Toinen kaveri Suomesta: Tuohon Tanja ei moni kykene – paitsi huippuammattilainen – sinä
Minä: Kiitos XX! Tää todella on vaatinut työtä, mutta tästä kiitos kuuluu toimittaja – Veralle, joka on jaksanut soitella kymmeniä kertoja kaukopuheluita tuonne!
Mutta kieltämättä aika kova juttu saada luvat ensin poliisien mukaan töihin ja sitten vankilavisiitti brasilialaiseen vankilaan. Siihen ei joka nainen pysty
Kolmas kaveri: Melkoisen jänskä duuni sulla! Mä luen sun päivityksiä ja jännitän mukana. Siinä on mulle jännitystä tarpeeksi Tsemppiä matkaan!
(Välissä oli paljon kavereiden tsemppi- ja jännäyskommentteja, mutta jätän nyt pois.)
Kaveri 4: Tsemppiä kiinnostavaan keikkaan! Bussimatkat voi olla tosi uuvuttavia, muistan itse matkustaneeni Salvadorista Porto Alegreen yhtä mittaa bussilla 48 tuntia ja sen jälkeen olo oli kuin zombiella…Että jos vain mahdollista lentäen, sillä se säästäisi voimia keikkaa varten. En nimittäin suosittele ilman kunnon yöunia koettamaan työtekoa, kyl ne jaksamisen rajat tulee kaikilla jossain vastaan. Ootte kyllä mielettömiä mimmejä!
Kiitos XX! Yli kuukauden reissun jälkeen alkaa olla luottokortit niin tapissa, että ei ole paljon varaa lennellä. Ja keikoista olis hyvä jäädä vähän rahaakin…
Kaveri 4: Niinhän se tietty on, että talouden realiteetit laittaa perslihakset koville.
Kaveri 5 (yrittäjä itsekin): Piäiskö työstä oikein rahhaaakin saada ???
Kaveri 6: Nyt vaa nii relax dösässä ku mahdollista…pipa silmille. Kofeiinia ym kepposia lopun voimix. Sä jaksat kyllä…tyyneyttä!!
Minä: Matkustettiin leitolla, eli penkit sai tosi vaakaan. sain alkumatkasta unta. Nyt pari tuntia lisää mikäli rotanloukossa onnistuu. Valot päällä torakoiden vuoksi.
Kaveri 6: Prlijvkkkl….niitä kalizuttajia saa hengiltä vasarallakaan….kannata ees yrittää….. aa aa ny!
*
Aikataulujen vahvistumista odotellessa pitää jäädä vielä yöksi Rioon. Nykyinen hotelli olis liian kallis ensi yöksi, joten kamat kasaan ja seuraavaan paikkaan. Matkaa onneksi vain muutama sata metriä, joten sinne vain märät uikkarit päällä 😀
Kaveri: Sonata Arctica esiintyy siellä tänään
Meetkö jututtaan, voin laittaa viestiä jos haluut kontaktoida.
Minä: Kiitos tarjouksesta, mutta ei mitään mahkuja näiden aikataulujen puitteissa. Just tultiin keikalta (klo on 23) ja lähdetään klo 5 kohti Sao Pauloa.
Tuosta keikasta poliisien kanssa ja vankilavisiitistä olen kertonut enemmän postauksessa Karnevaalimeininkiä, favelamajoitusta ja yö poliisien seurassa Rio de Janeirossa
Kuvajournalistin työmatkailu rennommin Omanissa
2015 Muscat
*
Jos sattuu olemaan noin tonnurainen ylimääräistä, niin suosittelemme majoittumaan *Hotel Chedissä Masqatissa. (Meillä ei ollut)
(2025: Tsekkasin juuri, niin majoitukset maksavat tällä hetkellä n. 300 € per yö, ettei kovin paha tästä luksushotellista!
*
Jordanialainen hostimme Muhammed osoitti arabeille tyypillistä vieraanvaraisuutta tarjoamalla ruhtinaallisen illallisen turkkilaisessa ravintolassa Omanissa.
Työpari Mirvan päivitys: Chilling in Muscat, Oman. Thanks to Tanja Mikkola for the great photo!
2025: Tämä kuva oli jo omassa päivityksessäni eilen, mutta on jaettava myös Mirvan laittamana, koska tähän liittyy hauska yksityiskohta. Kymmenen vuotta sitten tähän oli tullut tuoreeltaan paljon kommentteja. Viisi vuotta myöhemmin havaitsin kommenteista tutun!
Oma kommenttini: How fun that Mario has commented this photo even before I knew him and now we are friends living in the same city! World is small…
– eli tämän jälkeen olimme päätyneet asumaan Belgradiin ja olimme ehtineet tutustua sieltä kotoisin olevan Marion kanssa. Sitä en enää muista mistä Mirva Marion tunsi. Täytyypä kysyä, ellei Mirva huomaa tulla tähän kommentoimaan.
*
Pitkä päivä ympäri kaupunkia. Kirjaimellisesti ympäri, koska infra täällä vaatis kipeästi insinööriä. Motari on kätevä, mutta voisivat rakentaa siihen myös liittymät mistä nousta silloille. Vähät liittymät löytyy (laillisten ja ohjattujen) u-käännösten takaa.
Mutta lisää juttumateriaalia kerätty ja voi sanoa jo melkein päässeensä biitsille ottamaan aurinkoa, koska ehdin pukea aamulla bikinit työvaatteiden alle ja ajettiin rantaväylää huoltoasemaa etsiessämme (vuokra-auto saatiin tyhjällä tankilla, mutta no worries kun bensa maksaa n. 40 snt/litra).
Nyt muutama tunti unta ja sitten kohti Wadi ash shabia. Josta pitäisi ehtiä alkuillaksi palauttamaan auto Masqatiin ja etsimään kyyti Sohariin, koska viimeinen (ja toisiksi ainoa) bussi lähtee kolmelta.
*
Kuvajournalistin työmatkailu Marokon tyyliin
2017 Melilla
Great to be back in EU after 4,5 months! Though not in European continent but the Spanish enclave of Melilla. Tomorrow back to Morocco (if the border control will let us back in. Had some minor problems leaving.)
Kaveri: Miksi takas Marokkoon? Pysyisitte nyt vaan täällä!
Minä: Jutunteko kesken. Tosin sitä ei viitsi mainita rajavartioille Ja Marokko on kiinnostava maa.
Minä: VartiJoille. Tää auto correct tekee musta idiootin
2019 Belgrad
2022 Belgrad
Oma sijainti Belgrad, mutta kuva on Instagram jako latergramina eli Granada vuodelta 2017.
Jäähyväiset Belgradille
Kuvajournalistin työmatkailu on tätäkin: jäähyväisiä. Mitä pidempään yhdessä kohteessa on, sitä enemmän on ystäviä hyvästeltävänä.
Belgradin läksiäisemme järjesti Suomen suurlähettiläspari, jolla oli itselläänkin maa vaihtumassa. Melkoisen ihana yllätys!
Parasta oli se, että Serbian vuosien ystävämme saivat tutustua toisiinsa, mukana kun oli työn kautta tuttuja, ystäviä ja naapureita.
2023 Belgrad
It is our time to say goodbye to Belgrade.
It will not be easy and there will be lot of tears.
But yesterday was for laughters.
We were happy to have our dearest friends gathering up for a farewell party arranged by our ambassador couple Pia & Kimmo, who also have become our dear friends. Kimmo’s speech left me (almost 
) speechless.
I hope some of you made also new friends and will keep in touch even after we are gone.
Thank you so much for the lovely evening 
this meant so much for us that I don’t have words to describe it. I’m getting very emotional thinking how many of you were there for us.
Hvala, thank you, kiitos
We will miss you all deeply, but we will meet again!
Tähän päivitykseen oli hirmuisesti kommentteja ystäviltä eri maista, joten en kopioi nyt kaikkia, vaikka ne kaikki tärkeitä ovatkin.
Nämä Antin kaksi kommenttia nostan:
“Tuutteko te Suomeen? Nuppulinnassa on aina teille free gas, food & lodging.”
“Kaikki meistä jotka on ollut paljon tien päällä tietää mikä ero on turistilla ja niillä mitkä on oikeita matkustajia https://www.youtube.com/watch?v=iynZZ_-nq3w“
Miksi juuri nämä? – Emme ehtineet enää tavata. Antti lähti viimeiselle matkalle.
Kuvat ovat siis läksiäisistämme Belgradista, joskin lähtömme venyi vielä aika pitkään.
*
One more <3
*
Hintavertailua Belgradissa
Ruuan kalleus puhuttaa Suomessa.
Olen tehnyt hintavertailuja kymmenissä maissa ihan työnikin puolesta ja kyllä, monissa maissa ruoka on halvempaa kuin Suomessa.
Mutta se ei ole koko totuus. Hintoja pitäisi aina verrata paikalliseen tulotasoon.
En ole ehtinyt vielä kirjoittaa vertailua elintarvikkeiden hinnoista Belgradissa verrattuna vuoden takaiseen, mutta tässä yksi esimerkki kun satuin tarkistamaan kuinka paljon tällainen tavallinen makaronipussi mahtaa maksaa nykyään Suomessa. Näköjään saman 0,39 € kuin ennenkin.
Tuli vain mieleen kun Ismo jätti tällä viikolla samanlaisen pussin vakikauppamme hyllylle, koska hinta oli jo 250 dinaaria (2,14€).
Toisesta kaupasta löytyi onneksi 90 dinaarilla (0,77€).
Keskipalkkahan täällä on noin kuudesosan suomalaisten keskipalkoista.
Että terkkuja vain täältä hyvähän siellä on puhua kun on niin halpaa -maasta.
Lue lisää Belgradin hintatasosta: Kuinka paljon Belgradin hinnat ovat nousseet