11.1. saunomista ja somekyllästymistä

11.1. saunomista ja somekyllästymistä, shamppanjaa, reissuun valmistautumista ja vähän Balia.
Sitä on ollut tammikuun 11. päivä. Ja lunta, paljon lunta!

Haluan levittää ympärilleni positiivisuutta, enkä siksi halua somessakaan valittaa kaikista pikkujutuista, enkä isommistakaan. Silti olen mielestäni myös valittanut, enkä hehkuttanut päivityksissäni hulppeaa elämäämme.
Ajattelen muutenkin, että jokaisella on kyllä omat ongelmansa, vaikkei niitä Facebookiin kirjoittaisikaan ja uskoin muidenkin tämän tietävän.
Mutta eipä se niin menekään. Kaikki eivät ymmärrä, ettei nomadielämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista, eikä ulkomailla paista aina aurinko. Noin niin kuin kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti.

Jossakin vaiheessa turhauduin päivitysteni kommentteihin niin, että päätin karsia kaverilistaa.
Tuokin päivitykseni on tässä postauksessa mukana, editoimatta ja sensuroimatta, kuten nämä Facebook-muistot muutenkin.
Siihen muuten tuli puolentoistasataa tsemppaavaa kommenttia ja ymmärrystä erityisesti muilta reissaajilta ja ulkosuomalaisilta.

Tämän muiston lukiessani mietin jälleen kerran, että toivottavasti olen onnistunut antamaan blogijutuissani realistisen kuvan nomadielämästä ja ulkomailla asumisesta.
Siitä, että arkea se on arki kaikkialla.

11.1. saunomista ja somekyllästymistä

2013 Helsinki

klassinen reissuun lähtö: meilit ei mene perille kontakteille Lankaan, jotta saisi aikatauluja järjestettyjä, Danske tökkii joten en saanut maksettua laskuja ja printattua kirjanpitoja, ja koska se danske ei toimi, ei toimi myöskään verified by visa, joten haluttujen lentojen varaaminen ei onnistunut, koska piti käyttää masterilla toimivaa varausjärjestelmää, joka ei mahdollista one worldin lentoja vaan star alliancen. joten pliis älä mene konkkaan nyt SAS. nyt vihdoinkin ruokaa (eilisen lounas, illallinen jne), sitten pakkaaminen ja loput duunit ja huomenna Lankaan. jihaa.

2014 Helsinki

*

Sushia & shamppanjaa, sitten saunaan

*

Ai miten niin remppamiehet ovat pölyttäneet kellariamme? Haettiin sieltä 10-vuotias amarone illallis-entrecoten kaveriksi.

*

Sillä kuuluisalla saunan terassilla tarkenee!

*

Kokille meinasi käydä köpelösti kun muisti grillaavansa possua ja se olikin black angusta, onneksi muisti ajoissa kääntää grillin pois päältä.
P.S. Venetsiasta aikanaan ostettu Sartori amarone vm. 2004 on taivaallista!

*

Ehti jo osan syödäkin, ennen kuin muisti kuvata.

2015 Helsinki

Muito muito neve!!!

*

Eu não sento aqui, e muito neve!

*

Mies lähti sitruunanhakuun, öljy ja parmesaani odottaa.

(Tästä oli tulossa supersimppeli sitruunapasta. Resepti löytyy ruokablogistamme.)

*

Le Chef, onpa hauska leffa!
(Yle Fem, nyt!)

2018 Ubud

Woman at her office, Bali.
(Ismon päivitys)

*

Täällähän tapaa tuttuja -kuva versio Ubud.
Näiden kuvien sarja alkoi tismalleen samasta paikasta noin 14 kk sitten (kera Rosan).
Tänään meeting ystäviemme Timo ja Anna Tapion kunniaksi, tietenkin heidän tyylillään! 
Terkkuja Balilta rakkaat!

(Sori vaan Kaija ja Antti, tämä kuva on nyt sitten täälläkin.)

*

Olen ollut aika aktiivinen somessa tähän asti.
Kommentoinut ja jakanut paljon juttuja aiheista, mitkä eivät liity suoraan itseeni, mutta joiden olen kokenut olevan jollakin tasolla yhteiskunnallisesti merkittäviä aiheita.
Mahdollisesti yleisestikin kiinnostavia.
Ne ovatkin herättäneet kohtuullisesti keskustelua.
Aina välillä olen laittanut omia kuulumisiani. 
Ajatellut niiden kiinnostavan ystäviäni.
Yhä enenevässä määrin olen saanut niistä negatiivista palautetta.

Ymmärrän kyllä, että elämäni saattaa kuulostaa unelmalomalta, kun en peruspositiivisena viitsi vaivata kaikkia kavereitani valittamalla siitä, miltä tuntuu tehdä töitä kun on ollut yli 3 kk putkeen flunssassa, eikä kukaan suostu haastikseen, vaikka lähetät kymmeniä ja kymmeniä pyyntöjä.

Kuinka muiden mielestä elämäsi on vain niiiin helppoa kun ulkomailla paistaa aina aurinko (sataa muuten kaatamalla täällä Balilla, paitsi just nyt keskellä yötä, jolloin ei kauheasti viitsi lähteä pimeässä taaplaamaan mihinkään kokeilemaan tippuisiko avoimeen kaivoon).
Millaista on miettiä saako laskut maksettua, miettiä ettei ole varaa lääkäriin ja maksaa silti lopulta sinne 300€, koska ei ole oikeutettu sosiaaliturvaan, ja huomata sen jälkeen, ettei se lääkekuuri edes tehonnut.
Mitä on miettiä mistä ne eurot lainanlyhennysten lisäksi saa kaavittua kasaan ruokaan. 
(Arvatkaa miksi välillä on pakko päästä ulos syömään markettiruuan sijaan).

Positiivinen mieli silti säilyy, kuten aina tähänkin asti, mutta sen verran alkaa kommentit rassata, että tuli mieleen tälläinen facehaaste, että poistan kavereista kaikki ne, joilla ei ole ollut viimeiseen viiteen vuoteen yhtä ainutta tsemppaavaa kommenttia sanottavana. 
Tämä siksi, että miksi ihmeessä vaikenisin omalla seinälläni.
Eiköhän se ole parempi siivota noin 867 hengaajaa pois ja pitää ne, jotka oikeasti elävät mukana, come hell or high water.

Ja tähän ei tarvitse kommentoida olevansa inessä.
Mietiskelen itse karsintalistaa kun taas huvittaa tulla tänne.

Lue myös: Bali – nomadielämän alku

2024 Belgrad

Yök.

*

”Jos tamperelainen Kia Kouhia haistaa ruoan, se jää yleensä lautaselle. Sillä, miltä ruoka haisee, ei sinällään ole väliä, sillä pelkkä haju saa Kouhian usein tuntemaan inhoa.

– Minulla on todella herkkä hajuaisti. Jos haistan jotain, en useinkaan voi syödä sitä, sillä muodostan hajusta niin vahvoja mielikuvia, Kouhia kertoo.”

(Lainaus Ilta-Sanomien jutusta)

Siis herkkä hajuaisti, koska saattaa haistaa ruuan ja se jää siksi syömättä? En äkkiseltään keksi yhtään ruokaa tai raaka-ainetta, joka ei haisisi/tuoksuisi joltakin.
Mulla on kyllä hyvä hajuaisti, mutta se tarkoittaa sitä, että haistan naapurihuoneeseen jos jotakin raaka-ainetta leikataan. Vesi on ainoa, jossa hajuttomuus on jotenkin mahdollinen ja myös positiivinen asia. 
Jutun henkilö ei vaikuta pelkästään nirsolta, mutta en nyt lähde arvailemaan diagnoosiakaan.

P.s. Carbonarassa ei ole sipulia, rucolaa, eikä kermaa.

IS: Kun Kia tilaa ravintolassa ruokaa, moni pyörittelee silmiään