10.6. monenlaista hyväksikäyttöä

Nomadin päiväkirja 10.6. teemana monenlaista hyväksikäyttöä. Fyysistä väkivaltaa, taloudellista hyväksikäyttöä freetyön merkeissä. On hauskojakin muistoja, kuten vaikkapa se, kun ystävämme vakuuttivat meitä siitä, että karvalapsemme ansaitsee telkkarin. Me muuten hankittiin sellainen, mutta vasta muutaman vuoden päästä Suomessa. On myös paljon täällähän tapaa tuttuja -kuvia Suomen visiiteiltämme!

Mutta lue itse: tässä ne päivän Facebook-muistot taas ovat, editoimatta ja sensuroimatta. Paitsi tällä kerralla rajasin kahta kuvaa.
Kotikaupunkien (Tampere, Helsinki, Belgrad) lisäksi sijainteina vain Vantaa ja Manama.

10.6. monenlaista hyväksikäyttöä

2009
Helsinki

tulee ite hullux ellei naapurin hulluus lopu

2026: Lopulta sen veivät poliisit, pysyvästi.

2010
Helsinki?

iloitsee kun pari asiakasta muisti maksaa laskunsa. saa omatkin maksettua.

Ismon kommentti: Maksavat asiakkaat on parhaita:)

Monenlaista hyväksikäyttöä a la media-alan freelancersopimukset

2011
Helsinki

Liberté, égalité, fraternité…kiitos tuesta ystävät! eikähän jatketa taistelua kun samassa veneessä ollaan!

*

lupasi neljä tuntia sitten Ismolle tulla nukkumaan tunnin sisään. just joo. mutta kun siellä on 1200 jäsentä odottamassa vastausta…no, okei, rehellisesti sanottuna niiltä oli vain 156 meiliä, mutta valokuvaaja ei ole niin runeberg että ihan nopeasti niihin vastaisi…

*

että täällä sisällä on kuuma.ja ulkona tuollainen ilma.ei tykkää kun ihmisen pitää sisätöitä tekemän.

*

miettii montakohan kesuria sanomille otettiin kun ammattifreelancereilta loppui työt tällä viikolla.vaihtoehtona olisi tietysti ollut allekirjoittaa sanelusopimus joka olisi vienyt kaikki oikeudet tekijältä ja sysännyt vastuut niskaan.onnea vaan lehden tekoon hesarilaisille.

Kommentit:

Kaveri: Alan toivoa vallankumousta lehden sisältä päin. Siellä täytyy jo näkyä se, että niin moni sanoo ei.

Minä: ehkä erikoisinta asiassa on kuitenkin se,että osalla oli vanha sopimus voimassa.miten työt voi loppua jos sopimusta ei ole irtisanottu.vain sillä perusteella että sanoma päätti yksipuolisesti tehdä heille kivemman sopparin.

K1: Itseäni tietenkin harmittaa, että minulla on monta hyväksyttyä juttuaihetta sisällä, mutta nyt kielto jatkaa hommia. Mutta en vain uskalla sillä vastuupykälällä.

Minä: olet aivan oikeassa Ina,kyllä siellä vielä hiki hattuun tulee kun yrittävät ilman meitä pärjätä.johto ilmeisesti vielä kuvittelee että amatöörivoimin pärjätään…

Minä: aivan.monella muulla on sama tilanne.mutta jos eivät ota aiheita vanhoin ehdoin niin myy muualle.erikoista on kyllä se,että hyväksymishetken sopimus ei olekaan enää tehdessä voimassa vaan silloin on jo eri sävelet.sopimushan se juttujen hyväksyminenkin on.

Kaveri 2: Mielenkiinnolla seurataan. Onhan toikin tapa “palkita” pitkäaikaiset lojaalit yhteistyökumppanit.

Kaveri 3: tuo on kyl niin ärsyttävää

Kaveri 4: tykkään siis kommentistasi, en asiasta!

Kaveri 5: Sitä vaan ihmettelen, että miksi Sanomat haluaa tehdä työtä aivottomien, kritiikittömien idiottien kanssa. Se se vasta kalliiksi tulee!

Minä: siinä saattaa pari lukijaakin pudota kelkasta…

Kaveri 6: Pitäis kyllä perua Hesarin tilaus, mitäköhän tilais tilalle Hesassa. Jotain olis kiva lukea aamukahvin kanssa, onko ehdotuksia?

Minä: kun näitä kotimaisia lehtiä miettii,niin enemmän tai vähemmän kaikki sanomalehdet alkaa olla riistäjiä.ehkä pitää alkaa lukea aikakauslehtiä aamukahvillakin.tai tilata joku new york times?

*

lle tulee totaaliuupumus.vähintään seitsemän keikan kuvat on saatava vielä tänään maailmalle.mutta viiden minuutin tauko väliin tai lähtee taju.

2012
Helsinki?

Kävi hankkimassa vaatteita ja kunnon yrittäjän tavoin vaihtoi käyntikortteja vaatekaupan myyjän kanssa, joka on päätoimisesti viestintäalalla:)

2026: Apua, miksi mä en muista tätä?? Tai mulla on itse asiassa pieni aavistus eräästä suht tunnetustakin TV:stä tutusta henkilöstä, joka olisi saattanut pitää Helsingissä vaatekauppaa. Mutta olen siinä iässä, että olen ehtinyt unohtaa enemmän kuin toiset ovat oppineet 😀

2013
Helsinki?

Ei päivityksiä.

2014
Helsinki & Vantaa

Työlainsäädännön luennolla tuli puheeksi ammattiliittoon tai pelkkään kassaan kuuluminen. Kiteyttäisin itse eron siihen, että kassasta saat työttömyyskorvauksen, mutta liitto voi ennaltaehkäistä koko työttömäksi joutumisen.

2015
Helsinki?

Ei päivityksiä.

2016
Manama

Tämän ihastuttavan rouvan luona kyläilimme eilen. Tänään lähinnä lojuttiin altaassa välttämässä pahimman nestehukan syntyä.

Kommentit:

Kaveri: Ismo kyllä näyttää siltä, että hänen oikea kätensä on just nappaamassa mummon lompsan.

Ismo: Jollainhsn tää matka pitää rahoittaa.

Minä: Viittä vaille etteivät olisi antaneet sitäkin vapaaehtoisesti, sen verran ison lahjakassin kanssa perheen luota lähdimme. Nyt ihmettelemme mihin kaikki tavarat lahjoitamme itse.

2017
Tampere

Tanja Mikkola on henkilön Ismo Lehtonen kanssa paikassa Ravintola Heinätori.

Vielä illankin Täällähän tapaa tuttuja -kuva. Features for first time ever in social media my other dear sis E and my hubby Ismo (latter ofc already famous here ) Mukana menossa oli myös äite ja varaiskä!

*

Ismon päivitys aiheesta: Illallisella Heinätorissa.

2006: Rajasin kuvat, koska sisko ei tykkää nykyäänkään esiintyä julkisesti. Näet paremmin Heinätoria tältä parin vuoden takaiselta YouTube-videoltani. Ihan paras ravintola!

*

Tanja Mikkola lisäsi kuvan albumiin: Tarpeetonta Tampereella

*

Viimeiset (ehkä?) täällähän tapaa tuttuja -kuvat. Mun iskä, sen nais, ja mun hubby!

2018
Belgrad

Used almost half of our temporary residence visa and still haven’t met most of our friends.
We definitely need a permanent residency!
Just can’t leave this country, no way!
This is our home!
Take me from here and I will cry so bad and loud!
Belgrade

*

Monenlaista hyväksikäyttöä osa fyysinen ja seksuaalinen hyväksikäyttö

Jokunen viikko sitten istuimme lähiöbaarimme terdellä, kun joku tyyppi istui viereeni.
Alkoi kähmiä.
Puristeli reittäni niin, että sormenjäljet jäi pariksi viikoksi (mulle ei tule mustelmia helposti).

Lähdimme kauppaan ja mulkero seurasi.
Ismo käski tyypin painua helvettiin.
Paskapää kaatoi Ismon maahan, mä huusin sille ja se löi mua nyrkillä päin näköä.

Huutomme sai paskiaisen pakenemaan.
Ismo lähti perään ja mä huusin poliisia.
Paikallinen nainen ja kaksi miestä tuli apuun.
Soittivat poliisit ja jäivät odottamaan.

Poliisit pyysivät tullessaan anteeksi että kesti.
Kättelivätkin.
Nainen antoi tietonsa todistajana, miehet kysyivät haluammeko saattajat kotimatkalle.

#metoo,
mutta ei mitenkään pahinta mitä on tapahtunut.
Naisen elämään mahtuu monenlaista.

En kertonut tätä silloin, kun en pitänyt merkittävänä.
Mutta päätin kertoa kuitenkin, koska armaasta kotimaasta on paskempiakin esimerkkejä.

Kävelin synnyinkaupungissani Tampereella kotia kohti kun tyyppi kävi päälle, raahasi kujalle, kaatoi maahan niin, että käsi meni paskaksi.
Näiden tapausten varalta olin oppinut pitämään kännykkää takintaskussa.
Silloin ei ollut vielä kosketusnäyttöjä, joten painelin taskun sisällä 112 samalla kun taistelin vastaan.

Tajusin mikä ehkäisee raiskaria parhaiten: ehdin vetää jalat koukkuun ennen kuin raiskari ehti päälleni. Kenkäisin munille niin lujaa kuin koroista lähti.
Ja nostin samalla luurin korvilleni ehtien kuulla “…täkeskus”.
Selitän tilanteen ja pro on heti kartalla.
Kun paska tajuaa tilanteen, sen, että puhun häken kanssa, hän ottaa jalat alleen.

Sitä ennen ohi on kulkenut pariskunta, mille olin huutanut avunpyyntöni.
Mulkvisti levitteli käsiään ikäänkuin meillä olisi “vain” jokin perheriita.
Pariskunta jatkoi matkaa avunhuudoistani huolimatta.

No, tajuttuaan puheluni tyyppi lähti pakoon.
Juoksi kuin pieni perkele ja minä perässä lujempaa kuin yhdessäkään koulun cooper-testissä.
Häke komppasi ja kannusti.
Kerroin etten voisi juostessani pitää luuria korvalla, mutta pitäisin linjan auki huutaen sijaintejani.
Johdin raiskaripaskan suoraan poliisien syliin.

Mitä tekevät he.
Naureskelevat.
Ottavat multa henkilötiedot.
That’s it.

Romahdin. Istuin itkemään bussipysäkille. Soitin Ismolle.
Jo edesmennyt kaveri kysyi myöhemmin paskan tuntomerkit.
Hän lupasi tappaa, koska poliisi ei tee mitään.
Ihmettele siinä sitten omankädenoikeutta ottaneita.

Käyn lääkärissä lastoittamassa käteni. Lääkäri tekee poliisille ilmoituksen julkisella paikalla tehdystä pahoinpitelystä.

Tulos: Nolla.
Syytettä ei nostettu.

Miksi kerron tämän nyt.
Siksi, että olen huomannut monen naisen häpeävän uhrina.

Itse olen ollut hiljaa, koska en ole halunnut antaa näille mulkuille julkisuutta.
Muutin mieleni kun tajusin, että näistä paskoista pääsee parhaiten eroon sillä, että kerrotaan avoimesti kokemuksistamme.

So come on bastards, I’ll kick your ass again!

Kommentit:

Minä: Tiedoksi kommentoineille kavereille: vaihdan tämän päivityksen julkiseksi. Just because I can. Kiss 

Kaveri: Tämä on tyyppiesimerkki asenteellisuudesta maassamme. Kanssakulkijat eivät reagoi avunpyyntöihin vaan pitävät tapausta “perheriitana”. Hienoa, että teit tämän julkiseksi. Kunnia sinulle, häpeä järjestelmälle – erityisesti poliisille, joka periaatteessa tekee hyvää työtä.

Julkisuudessa esiintyneet negatiiviset uutiset poliisijohdosta osoittaa, että ongelma on paljon pahempi kuin mitä on annettu ymmärtää.
Olen itse pari kertaa auttanut soittamalla poliisille ja hätäkeskukseen. En kykene itse juurikaan muuta tekemään.
Jaksamista Tanja. Aika parantaa haavat, sanotaan. Mutta sielun haavat ovat hieman hitaampia paranemaan, jos lainkaan. Mutta kipu ja tuska haalistuvat.

Kaveri 2: Kolikon kääntöpuoli: Aikoinaan istuin 10vuotta vapaaehtoistyön takia erilaisissa palavereissa ja poliiseja turhautti se, että he saavat vaivalla jonkun rikollisen kiinni ja loppujen lopuksi syytteet kaatuu joko johonkin muotoseikkaan tai ihan vaan käräjäoikeus ei tuomitse. He katsoivat että heidän työnsä menee ihan hukkaan.
Joka tapauksessa, kiitos että nostat näin aran aiheen esille!

Kaveri 3: Tämmösiä kokemuksia mullakin on. Maalimalla kun osuu jonkun ” häirittäväksi” niin oitis avuksi ryntää tilanteen huomanneita ihmisiä. Suomessa: ittekses saat selvitä. 

Kaveri 4: Olen kannustanut kaikkia naisia menemään itsepuolustuskurssille ( eikö olekin kamalaa, että täytyy puolustaa isteään) Itse kävin usean vuoden Tactical Kraw Maga -tunneilla. En halua ikinä käyttää taitojani, mutta ne tuovat edes mahdollisuuden selviytyä.

“En usko”

“Kaveri” 5: missä ja poliisien nimet? muuten en usko

Minä: Tempon edessä ja kiinni otettiin toiselta puolelta siltaa, alhaalta rannasta.
Mistäpä tietäisin poliisien nimiä, kun he eivät esittäytyneet.
Tilanne ei varsinaisesti ollut sellainen, että olisi itse alkanut loogisesti päätellä, että minun pitää kirjata ylös poliisien tiedot.
Sillä hetkellä oletus oli, että he tulivat avukseni.

Kaveri 6: Taas sanaton. Ja voimaton. Voipaska.  Multa on mennyt jo muutenkin usko ja luottamus ihmisiin, samalla omat voimat. Jo pelkästään se, että eihän tässä maassa kukaan reagoi, vaikka miten huutaisi tai pyytäisi (minkäänlaista) apua.

Minä: Juuri se. Kaikki mahdollisuudet ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa, mutta samaan aikaan kun sitä alasajetaan, sysätään kaikki auttaminen sen varaan.
Harva välittää, vaikka makaisi kadulla tajuttomana.

Olenpa yhdessä tilanteessa kuullut mennessäni auttamaan bussin tönäisemää, että on kumminkin kännissä.
Ei ollut, mutta mitä sitten jos olisikin ollut, ei kai nyt onnettomuuden uhria jätetä makaamaan kadulle.
Itsekkyys siellä lisääntyy koko ajan.
Ja sinne on aina vain vaikeampi palata.

Kaveri 7: Tämä ei varsinaisesti ole mikään uusi asia. 90-luvun alussa autoin kadulle tuupertunutta miestä, kun kaikki muut kävelivät ohi. Eli asiohin puuttumatta jättäminen taitaa olla sisäsyntyistä tälle kansalle. Tosin, videot monista muista maista näyttävät, että samaa ongelmaa esiintyy kyllä muuallakin.

Minä: Ei siitä ole kovinkaan kun kun suomalaiset todettiin empatiakyvyttömiksi. Ei tietenkään kaikki ole, mutta surullisen yleistä se on.

K6: Auttamisesta on tehty julkisivunkiillotusmanööveri, jossa pitää olla itsekkyysaspekti. Eli näyttävä varainkeruukamppis, jolla näkyvyyttä itsellekin, miten hyvä ihminen on.

Minä: Tuotakin, mutta sitten taas esim joku julkkis avustuskampanjan keulakuvana saa tavikset raottamaan kukkaroitaan.

Kaveri 8: Jep. Oma ystävä kävi päälle juhannuksena, miespuolinen, kaverit kattoo vierestä, ja nyt ne on jo ihan hyvää pataa keskenään. Mulla nyt on ilmeisesti ongelmia kun en suvaitse sovinismia ja oon muutenki vittumainen akka.

2026: Huomaatko; tässäkin ketjussa on kommentti, jossa uhrin kertomusta epäillään. Eli ei tapahtunut, jos en osaa kertoa poliisien nimiä. Kas kun en tekijän.
“Kaveri” on sitaateissa, koska hän on vieras kommentoija. Käytän siis aina tätä kaveri ja järjestysnumero -muotoa suojellakseni kommentoijien yksityisyyttä, silloinkin kun päivitykseni on ollut julkinen.

*

I’ve been to Hollywood
I’ve been to Redwood
I crossed the ocean for a heart of gold
I’ve been in my mind.
My my.
My life.

*

I love this.

Joe English

This happened….
Me: We should get a Mega Millions ticket. It’s a half a billion. We’d be Donald Trump rich.
Aimee: I just want to be “We can order appetizers” rich.

2019
Belgrad

Ei päivityksiä.

2020
Belgrad

Eilen oli haikeat jäähyväiset.
Ekana Belgradissa tapaamamme tyyppi jatkaa matkaansa.
Hyvää matkaa ”Pasi”!
Emme olisi uskoneet, että jäämme pidempään.
Nähdään maailmalla!

*

Vuosituhannen vaihteessa katselin studioni rappukäytävässä Pyynikin Trikoolla hienoa emalista hissikylttiä.
Mietin kehtaisiko sen pölliä ja laittaa vessanoveen.
Rakennus oli menossa purkuun/remppaan, mutta kyltti jäi ottamatta.

Usein mietin, että hitsit, tai hissit, olisi pitänyt vain ottaa se. Olisihan sitä voinut vaikka kysyä isännöitsijältä sopisiko jos ostaisin siihen uuden tilalle.
Sitten tulee koronakevät 2020 ja Juha Siro ilahduttaa karanteenikansaa pitämällä Facebookissa taidenäyttelyn kotonaan olevasta taiteesta.
Siellä kaikkien upeiden teosten keskellä se on: Pyynikin Trikoon hissikyltti!

Kerron Juhalle, että ostaisin kyltin häneltä mielelläni, jos hän siitä raaskii joskus luopua.
Vaan mitäpä tekee entinen työhuonenaapurini: Hän menee ruuvarin kanssa trikoolle ja hakee mulle toisen kyltin ja lähettää sen Belgradiin kera kirjansa!
Perille tuli!

Kiitos Juha ja anteeksi kun paljastin täällä näpistyksesi.

(Muistutan vielä, että pian kyltit olisivat päätyneet luultavasti kaatopaikalle, joten tässä tapauksessa talteenotto on historian vaalimista).

2021
Belgrad

Tanja Mikkola on henkilön Ismo Lehtonen kanssa paikassa MUP RS Policijska stanica

To je to!

*

Ostin tänään uuden rehun terassille, koska jäämme ainakin vielä vuodeksi. Pitäiskö meidän kenties ostaa myös telkkari, koska lapsiparkamme katselee naapurin telkkaria sen ikkunalaudalla istuen.

Kommentit:

Kaveri: No ehdottomasti! Kissat rakastaa telkkaria – nykyisin ei voi enää päällä makoilla, mun kissat aina putoilivat telkkarin päältä.

Minä: munkin aiemmat kissat oli tolkuttomia töllön tuijottajia! Tai näköjään on nykyinenkin, mutta käy sitten naapurissa kun ei ole omaa. Lapsiparka. 

K1: Kyllä kissan pitää telkkari saada! Ja voittehan teki sitä joskus katsella salaa…  Vaikka Kaikenkarvaiset ystäväni 

Minä: kissalle vois olla kiva, mutta ei sieltä kyllä ihmisille juurikaan katseltavaa taida tulla.

K1: Aika vähän tosiaan, mutta Kaikenkarvaiset Areenasta. Ihana eläinohjelma 

Minä: meillähän ei näy Areena tänne EU:n ulkopuolelle. Siellä olisi kyllä paras ohjelmisto.

K1: Aijaa en tiennyt. Mä katson vain Areenaa.

Minä: joo se on rajattu. Sinänsä harmi, ettei sitä voi määritellä niin, että Yle-veroa maksavat vois katsella.

Kaveri 2: Aiotteko sit taas muuttaa muualle? Ja mitäs Neron käy 

Minä: ei, miksi ihmeessä? Päin vastoin! Sitähän kirjoitin, että jäädään. Oleskeluluvan saa max vuodeksi kerrallaan. Eihän me nyt perheenjäsentämme jätettäisi! Jos meidän pitäisi lähtekö, niin Nero muuttaisi mukana. Mutta yritetään olla täällä niin kauan kuin Nero on olemassa, tää on sen rakas koti. Ja meidän.

K2:  mä jo pelästyi

Kaveri 3: Anna lapsillesi kännykkä. Sama efekti 

Minä: kissalapsemme katseli kyllä aiemmin padilta jotain, mutta naapurin telkkari on nykyään kiinnostavampi.

K3: Paremmat ohjelmat varmaan 

Minä: ainakin Nero tykkää katsoa futista.

K3: Viikonlopuksi on pakko ostaa kaalia 

2006: Tarinaamme tuntemattomille tiedoksi, että meidän piti muuttaa Suomeen 2024 ja Nero tietenkin muutti mukana. Tuossa se köllii vieressäni tätä kirjoittaessanikin. Tarkkaan ottaen Ismo tuli töihin Suomeen tammikuussa, minä kuljin kahden maan väliä ja tulin lopullisesti Neron kanssa lokakuussa, kun tuo karvalapsemme sai passinsa kuntoon.

2021
Belgrad

Räntä voi olla kiveampi sana kuin sleet, mutta kyllä snow on mukavavempea sana kuin lumea. So let it snow!

Kommentit:

Kaveri: Lumea kuulostaa kivalta. Eihän se sana ole, mutta…

Minä: epäilen, että täällä Etelä-Euroopassa sataa lumealunta!

Kaveri 2: Mulla oli käytössä yksi menneen talven Lumia joka pöllittiin Kolumbiassa paraatia katsomassa.

Kaveri 3: On lumeilua ja lumuilua

Kaveri 4: Ja Urjalassa ei todellakaan sanota haituilla se on höytyillä..
Nimim. Urjalasta kotoisin…

2022
Belgrad

Ei päivityksiä.

2023
Tampere

Homebound.
Nainen voi lähteä Tampereelta, mutta Tampere ei lähde naisesta. Se on tullut todettua monesti.
Mutta tänne voi myös palata.
Ja kyllä tuo Nässy on ihan yhtä komea kuin maailman meret, eikö?!

P.s. Tikkutehtaaseen liittyy myös suvun muistoja, mutta lisää niistä toiste.

Kommentit:

Kaveri: Mää voin heiluttaa täältä horisontista.

Minä: siellähän sä oot vastarannalla, nuoruuden komeissa maisemissa! Jopa ulkomailla Teiskossa!

Kaveri 2: Tikkutehdas…. käytiin kaverin kanssa kun tämä aika oli lopuillaan.E-P oli vastassa silloin https://www.youtube.com/watch?v=1ZVM16fXhWE

Minä: jep!! Mä kävin kuvaamassa autot joskus ysärillä ja pappa ajoi aikoinaan tikkutehtaan kuormia. Papan ekan liikenneluvan karttakin päätyy tänne, kunhan ehdin hakea sen varaston kätköistä.

Kaveri 3: Oot oikeassa

2024
Belgrad?
Tampere?

Ei päivityksiä. Joskus näillä main tulin poikkeamaan Suomessa, mutten muista tarkkaa päivää. Luulisin, että vasta joskus 15.6.

2025
Tampere

Viikonloppuna poikettiin vähän Etelä-Karjalassa!

Please be seated for takeoff on paikassa Lappeenranta.

– Missä te kaikki ootte? Huhuilen Instagram-ryhmässämme. Olemme vaihtaneet Tikkurilassa junaa, mutta vieläkään ei tuttuja näy, vaikka olemme yhteisellä matkalla kohti Lappeenrantaa.

Vai pitäisiköhän sanoa L’Appeenrantaa?

Meitä on kaikkiaan parikymmentä matkailuvaikuttajaa matkalla viikonlopun viettoon Etelä-Karjalaan GoSaimaan kutsumana.
Ohjelma on nappi: paljon ruokaa ja pulikointia.

*Mainos GoSaimaa/PR-matka
Matkaliput, majoitukset ja ohjelma tarjoiluineen saatu.

Lappeenranta – Täyttä ravia kahville ja eteläkarjalaiseen pitopöytään

Lappeenranta – Täyttä ravia kahville ja eteläkarjalaiseen pitopöytään

2026
Tampere

Ei päivityksiä, mutta näitä kootessani totesin, että päivän teemaan sopivasti liittyen auttelin taas erästä mediayhtiötä Serbian kontakteissa, mutta palkkioita heillä ei ilmeisesti ole varaa maksaa. Ts. En sitten isommin viitsi vuosien varrella keräämääni kontaktilistaa jaella, enkä ehdotella kuvauspaikkoja.
Jännästi sitä rahaa löytyy monelta yhtiöltä ulkomaantuotantoihinkin, mutta massit loppuvat siinä vaiheessa, kun freelle pitäisi maksaa työstä.