Matkalla Omaniin rikkinäisissä salihousuissa, mutta hei, lensin KLM:n 747-400:lla!
Facebook-muistoissa on aina vain samoja paikkoja; Ubud, Belgrad, Rio de Janeiro, Tampere ja Helsinki, mutta myös Niš ja Marrakesh.
Jotkut päivitykset saattavat olla suht järkeviäkin. Kai.
Tässä 10.3. muistot, jälleen editoimatta ja sensuroimatta.
Sisältövaroitus: Vuoden 2019 muistoissa on myös vähemmän kivoja kuvia Nišin keskitysleiriltä.
10.3. matkalla Omaniin rikkinäisissä salihousuissa
2009 Tampere
lla on kova ikävä kissa-Casperia, mutta tekee silti töitä
(2025: Rakas Casper kuoli tuolloin äkillisesti sydänkohtaukseen, 13,5-vuotiaana.)
2012 Tampere
Now i know why tampere feels home: africa sounds, friends, ironic jokes without fight, that’s what my hometowns made of:)
2013 Helsinki
Naapurin koira on kiljunut jo puoli vuotta aamusta iltaan (sen ajan kun ovat täällä asuneet), teen siitä kohta kintaat. Tai sitten sen omistajasta. Joka väittää pitävänsä lemmikistään hyvää huolta.
Kommenteissa oli aiheesta pitkät keskustelut haukkumisen estopannoista muihin vinkkeihin, mutta lainaan vain muutamaa omaani:
“Syytä olis. Sille on jo joukko naapureita huomauttanut useaan kertaan, mutta tyttö väittää että koulutus on kesken ja pitää hyvää huolta. No voihan se olla, mutta ei koira kovin onnelliselta kuulosta yksin kiljuessaan. Kuulemma käy päivisin pissattamassa sitä kotona, mutta tarvihan koira muutakin yhdessäoloa.”
“Joo niinhän se kärsii, pennun kanssa pitäisi olla paljon alkuvaiheessa, eikä kuvitella että pissattaminen riittää. Tottakai ihmisten täytyy käydä töissä tai koulussa ym, mutta jos koira ei sovi elämäntapoihin, ei sitä pitäisi ottaakaan.”
“Sanoisin että ennemminkin aikaa ihmisten kanssa kuin haukkumisen estoa kuitenkin”
*
Paluu Balilta ei mennyt ihan putkeen…
Ketura kun nukuttaa, jet lag ja valvotut pari vrk tekee tehtävänsä, mutta ei tän mahataudin kans voi nukkua.
*
miettii mitäs sitten tekis, mahatauti valvotti ja väsyttää, mutta ei tähän aikaan enää oikein nukkuakaan osaa. Kai se on raaskittava herättää tuo oksennustautinen mieskin kun sen tarvii mennä töihin.
*
Took me years to start to understand British way, time spent in Asia has been useful. Nowadays speak both ways, depending which word someone will recognize (or should I say recognise).
*
Kaksoiskaupunkilaisen terveydenhoitopohdintaa
Ensi vuoden alusta suomalaisilla on oikeus hakea erikoissairaanhoitoa mistä haluavat. Entä koska saa perusterveydenhoitoa? Tai kaksoiskansalaisuuden kahteen kaupunkiin? Miksi toisella paikkakunnalla vaikka vain käymässä olevakaan ei voi sairastuessaan käyttää sen kaupungin terveyskeskusta, jossa on? Juu tiedän, raha. Mutta eikö voida periä maksua asuinpaikkakunnalta tai ottaa potilaalta korotettu terveyskeskusmaksu tms.
Kommenteista:
Minä: “Toki ensiapua saa missä vain, mutta ei perustautejen hoitoa. Itellä kokemusta esim keuhkoputkentulehduksesta Helsingissä. Ei auta kuin mennä yksityiselle kun ei jaksa kuumeessa matkustaa kotiin ja mieluummin sairastaakin toisen luona ettei tarvi olla yksin raatona.
Enkä mä muutama vuosi sitten ihan kunnossa ollut Ahvenanmaalta hankitun borrelioosipunkin kanssakaan. Seuraavana aamuna lento helsingistä Milanoon, mutta Helsingissä vain todettiin että Tampereelle pitää mennä lääkäriin. Arvaa meninkö.”
Kaveri: “Erkoissairaanhoitoa voi hakea muiden Erva-aluiden yksiköistä “yhteisymmärryksessä” hoitavan lääkärin kanssa. Eli ei se nyt ihan tosta vain käy se valinta. Ja kyllä keuhokuumessa tulee saada hoitoa muista terveyskeskuksista (esim. vierailupiakkakunnalla).. tietenkään ei kalliita hoitoja voi vain käydä valitsemassa seiltä mistä haluaa, kyllä taloutta pitää pystyä myös suunnittelemaan, jopa terveydenhuollossa.. Ja kyllä EU-kansalisen saa hoitoa muissa Eu-maissa..”
Minä: “Sepä se outoa onkin, että EU-kansalainen saa hoitoa toisessa maassa kuin kotimaassaan, mutta ei kotimaassa toisessa kaupungissa.
Mut joo, ei saa ihan tuosta vaan. Tosin pitäisi olla mahdollisuus hakea itse hoitoa mistä vain jos sitä ei ole edes aloitettu Suomessa ja hakea sitten kelakorvauksia. Tuskin sitä kovin moni harrastaa, mutta voisi jotenkin järjestää peruslääkärikäynnit kahdessa kaupungissa asuvillekin. Kallista tuo yksityisillä ramppaaminen kun kuitenkin maksaa veroja niistä julkisistakin palveluista joita ei sitten voi hyödyntää.”
Kaveri 2: “Pitkäaikaissairauksien hoitoon on mahdollista saada maksusitoumus esim jos kesät on toisella paikkakunnalla. Akuutit voi hoitaa missä vaan. Se onkin sit eri juttu että mikä luokitellaan missäkin akuutiksi… Yks päivä mua pyydettin pistämään joku säännöllinen injektio ulkopaikkakuntalaiselle, mutta en SAANUT sitä pistää, koska ei ollut akuutti asia ja ei ollut maksusitoumusta, vaikka hoitajan käynnit on muutenkin ilmaisia ja mulla olis mennyt vajaat 5 min aikaa…. Että just näin…”
Minä: “Niinpä. Tosi järkevää. Niin kuin sekin että kipeä kansalainen istuu sit junassa tartuttamassa muita matkalla kotikaupunkiin lääkäriin.”
Taustaksi:
2025: asuin tuolloin puoliksi Tampereella ja puoliksi Helsingissä.
Menopaluujunalippu Helsingistä Tampereelle maksoi silloin n. 80 e, joten ei ollut silläkään järkeä lähteä tartuttamaan kanssamatkustajia eli yksityinen oli ainoa järjellinen vaihtoehto. Varsinkin kun itse menen lääkäriin vasta kun olen todella sairas. Silloin ei matkusteta tunteja.
Tämä asia ei taida olla ratkennut edelleenkään, reilua vuosikymmentä myöhemmin, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta (esim. opiskelu toisella paikkakunnalla.)
*
Tauti etenee…
Vatsataudin lisäksi miehellä on nyt kuume ja mulla flunssa. Mies jää huomenna saikulle ja mä aloittelen töitä. Ensin pitkät unet.
2014 Rio de Janeiro
Uusi näkymä #Hotel São Francisco #riodejaneiro #photographer
*
Two weeks more and i’m gonna be blond! OMG! There is something about American sun, last time looked like this living in California, despite the fact that I spend most if my time in tropics!
*
*
Tervetuloo länteen And… Vera!
(2025: Viittaus reissun toiseen työpariini Vera Miettiseen.)
*
Ja taas muuttamaan. Kun ensin keksis minne. Väsyttää.
Kommenttina: “Uusi kämppä löydetty. Kahdeksi yöksi. Huomenna ei tarvi muuttaa mihinkään. Illalla saapuva vuorokauden matkannut jet laginen työpari saattaa arvostaa sitä. Nykyisen huoneen luovutukseen 6 min. Tehokkaasti loppuun asti käytetty nettiaika. Hotels.comissa. Jos sitten pakkaus ja suihku ja sellaiset käytännön pikkuasiat.”
2025: Työreissumme sijoittui Rion karnevaalien aikaan, joten edullista majapaikkaa ei ollut helposti löydettävissä, ihan helposti ei mitään muutakaan majoitusta.
*
Alkaa selkeästi olla kunnon reissuväsymys kun huoneesta ulos astuessaan miettii mitä kieltä tässä maassa puhutaankaan. Olishan se voinut muuttua yön aikana. Huoh. Reppu selkään ja Santa Teresaan.
Kaveri: “Se on hieno alue! Kannattaa kiivetä ylös mäelle museoon ja vielä ylemmäksi taidemuseoon..”
Kaveri 2: “Kiinaa? Saksaa?”
Minä: “Tässä saa kuule kiipeillä ihan tarpeeksi reppu selässä Lapan ja Santa Teresan väliä. Oon täällä ihan ylhäällä ja sporaremontin takia tie poikki. Taksi kyl sai puhuttua läpi et en joutunu kantaan kamoja tullessa arcilta asti. Olis ollu kiva ajella sillä tramilla, mutta on sattunu isoja onnettomuuksia niin se on nyt pois käytöstä.”
Matkalla Omaniin, yritys hyvä 10
2015 Helsinki
Jos nyt vihdoin pakkaiskin kun kentälle pitää lähteä puolen tunnin päästä. Yritin jo kerran, mutta tuli vielä pieni kuvausprojekti.
Enkä olisi kuuna päivänä kuvitellut juoksentelevani ympäri Kamppia ja kansainvälisiä lentokenttiä vanhoissa roskiin matkalla olevissa salihousuissani ja -paidassani, mutta juoksentelempa nyt kuitenkin kun en näemmä omista enää muitakaan vuorokauden matkustamiseen sopivia vaatteita.
2025: Omaniin. En olisi itsekään muistanut, mutta kaveri oli kätevästi kysynyt kommenteissa.
*
Ruuhka-aikana on mukava myöhästyä kenttäbussista (näinkin sen vielä, mutta kyytiin en ehtinyt) ja odottaa 20 min sateessa kesävaatteissa. 35 min takana ja ollaan jo puolimatkassa. Kentällä pitää ehtiä tiskille check iniin kun se ei onnistunut ennalta UAE:n maahantulomääräysten vuoksi ja hakea ata carnet työvälineille. Eipä suotta tarvi odotella boordausta.
Kommenttini: “Minuutti boordaukseen ja oon portilla. Ei siis tullut edes kiire. Damissa onkin vähän tiukempi vaihto kun lento laskeutuu 10 min seuraavan boordauksen alkamisen jälkeen js välissä on luonnollisesti turva ja passintarkastus. Koska tästä lentämisestä tuli näin kiireistä.”
Ja sitten…
“Jaha, kaiken lisäksi eka lento onkin myöhässä.”
Kaveri: “Hiukkapikkasen tiukkoja nuo sinun aikataulut. Hyvää matkaa kuitenkin ja tule ehjänä takaisin.”
Minä: “Vähän juu… Dam ja Pariisi etenkin on vielä hitaat kentät vaihtaa. Mutta kyllä tämä tästä. Kunhan kestän kuunnella sadan hollantilaisnuoren kiljumista tällä KLM:n lennolla. Kiitos!”
*
KLM 747-400. En päässyt toiseen kerrokseen, mutta hienoa tällä silti on aina lentää. Millään pikkukoneella viitsiskään.
2016 Helsinki -> Tampere -> Helsinki
– paikassa VR IC169
Täytyy sitä kerran puolessa vuodessa käydä katsomassa onko kotikaupunki ja -talo pystyssä
*
Back to Helsinki. Pendeling like old times. How did I ever do this few times a week. Now I am exhausted of traveling this return trip only once.
Tästä alkaen eletään jo nomadielämää
vaikkei nuo aiemmatkaan vuodet ihan reissuttomia olleet.
2017 Marrakesh
Lue lisää Marrakeshista
2018 Ubud
Jos haluatte päästä helpolla, mutta kaipaatte tulisuutta, kokeilkaa indonesialaista chilitonnikalaa.
Edes kokonainen valkosipuli ja iso pala kurkumaa ei maistu joukosta.
Ismon kommentti: “Ääneen tuota ei olisi voinut kehua, kun puhekyky meni puoleksi tunniksi. Hyvää siis oli!”
*
Ismo tajusi äsken, että tulee oltua yli puoli vuotta putkeen Aasiassa, pientä Uuden-Seelannin hyppyä lukuunottamatta 
Seuraavat puoli vuotta meneekin kyllä sitten taas Euroopassa.
2019 Niš
Lauantai-illan viettoa serbialaisittain. Oli ihan mahtavaa, eikä totisesti jäänyt nälkä!
Bileistä on myös video Facebookissa.
2025 Suositus: Yhtenä ruokalajina oli lihapata teletina ispod saca, jota kannattaa ehdottomasti maistaa Serbiassa!
*
*
Sisältövaroitus: Kävimme myös Nišin keskitysleirillä
Tänne tuotiin yli 30 000 serbiä, juutalaista ja romania.
Noin 10 000 ei koskaan palannut.
Lue lisää Nišin matkastamme: Viikonloppumatka pääkallopaikalle ja lauantainen illallinen uusien ystävien kanssa Etelä-Serbiassa
2020 Belgrad
Muisto Instagramista, Brankov Most (Brankon silta).
2022 Belgrad
Tällöinkin sijaintini on ollut Belgrad, mutta Instaan olen jakanut muiston Ukrainan Odessasta.
Ei varmaankaan tarvitse muistuttaa miksi.
2023 Belgrad
Tampere! Tappara!!!
(2025: Päivityksen sisällöstä huolimatta muistelen kuitenkin olleeni Belgradissa.)
2024 Belgrad
Tulee niin ikävä.
Eka kerran sitten uudenvuodenpäivän korttelikapakkamme Kvart.
Kahvi ja rakija. Totta kai. Domaca kafa i sljiva.
Sunnuntaille, Balkanille.
Belgradille, erityisesti Kopitareva Gradinalle.
Tai pitäisikö sanoa Palilulalle, koska kaupunginosat ovat niin pieniä, että 200 m meiltä sijaitseva korttelikapakkamme on eri kaupunginosassa kuin kotimme. Kolmas alkaa tuosta sadan metrin päästä.
Täältä ei totisesti ole helppo lähteä.
Samaan aikaan Ismo Tampereella
“Kävin sunnuntaikävelyllä Pispalassa ja Pyynikillä, kun nyt tuossa vieressä ovat. Munkkikahvia harkitsin, mutten sitten kuitenkaan ryhtynyt jonottamaan.
Mihin ei ole taas tottunut oli se, että vastaantulijat eivät tervehtineet. Eivät Pispalan kylänraitilla, eivät kävelypoluilla. Tanjan mukaan tamperelaiset kuitenkin tapaavat tehdä niin, että mitä porukkaa siellä metsässä oikein möyrii.”
*
Itse olin julkaissut vielä lisäksi Instagramissa vanhan reseptipostauksen Minimaattori-blogista.
