21.5. viisumien väsytystaistelua ja stereotypioita Serbiasta

Matti Nykäsen ojentama ilmainen ämpäri, oleskelulupien ja viisumien väsytystaistelua, sekä stereotypioita Serbiasta.
Työkeikalla Romaniassa ja lähdössä Unkariin. Siinäpä ne päivän tärkeimmät Facebook-muistot mallia 21.5.
Sijainteina Tampere, Helsinki, Vammala ja Äetsä (eli Sastamala), sekä Karkku (eli Nokia), Belgrad ja Râmnicu Vâlcea.

21.5. viisumien väsytystaistelua ja stereotypioita Serbiasta

2011
Helsinki

nyt sitten keikkaa pukkaisi ensi viikolle vaikka kuinka, kun olen Unkarissa.

*

ai niin se maailmanloppu,mitä mä täs sit stressaan etten ehdi tehdä kaikkia töitä ennen huomista unkariin lähtöä.

*

parin tunnin shoppailukierros tuotti uuden kameralaukun ettei tarvi lähteä unkariin muovikassi kourassa kuten votkaturisti.myös illallistarpeet on metsästetty ja nyt pienen kävelylenkin päätteeksi ruoholahdessa lasillisella ennen saunaa:)

*

kun ei sitä maailmanloppua tullutkaan niin mennään sit saunaan.ja otetaan kuoharia mukaan.vai olisko kumminkin pitäny varmuudeksi ottaa aitoa shamppanjaa jos se sittenkin tulee.

2012
Tampere

Huomenta!se olis sit taas uus viikko.vaikka edellinen ei töiden puolesta koskaan katkennutkaan.mutta tällä viikolla viikonloppu vapaata:)

*

hammaslääkäri,pari palaveria,kirjojen myyntiä ja kirppiksen tyhjennys takana.nyt vois vaikka ottaa pienet päikkärit ennen kuvien käsittelyä kun migreeni meinaa vaivata.

*

Likkojen lenkki Tampereella

2013
Helsinki -> Tampere -> Vammala -> Äetsä -> Karkku -> Tampere -> Helsinki

Pitääkö tässä alkaa vetää joka päivä se vähintään kympin lenkki että saa nukuttua. Hyvää pirteää työpäivää vaan taas huomenna.

*

Tampere–>Vammala–>Äetsä–>Karkku–>Tampere–>Helsinki, siinä sivussa vähän kuvaamista, kuvien käsittelyä, pakkaamista, paperihommia ja mitä niitä nyt on. Jos olis saanu nukuttua vähän enemmän olis kiva, mutta tällä mennään. Hyvää työpäivää muillekin!

*

Tekiskö ensin lisää töitä vai matkustaisko heti lisää?

Kommentit:

Kaveri: Matkusta heti. Matkailu kannattaa aina. 

Minä: Näin tein  maakuntakierroksen päälle juna Helsinkiin 

*

Miettii että montakohan vuotta vielä menee että saan hankittua kesäkengät ja lukuisia puuttuvia vaatteita. Voisko joku alkaa mun personal shopperiksi kun en millään jaksais kauppoihin, enkä kehtaisi enää kovin kauaa käyttää talvikenkiä. On mulla kyllä varvastossut…

Kommentit:

Kaveri: Mä voin auttaa. Montako cm sais olla korkoa? Entä glitteriä vai ihan peruspinkit käärmekuvioilla?

Minä: Ensimmäinen kysymys otetaan vakavasti, toisen kohdalla päätän vielä etsiä pätevämpää ehdokasta työhön 

K1:  ei sen tarvi olla käärmettä, joku muu eläinkuosikin käy.

Minä: Mulla on kuule jo seeprat ja ennen on aina ollu leopardinilkkuritkin, mut viimeksi hajonneiden tilalle en o jaksanu etsiä uusia. Mutta sitä pinkkiä ja glitteriä tarvii vielä vähän sulatella. Loppukesästä on kyllä tiedossa 80-lukubileet, mutta tässä olis niin kuin työkengille tarve…

K1: Työ sujuu luikertaen käärmekengissä.

Minä:

Kaveri 2: Olis mun lempi-ammatti!Lähetä koot ja laitan kortin vinkuun!!

K2: Siis suomenkielellä varmaankin toiveammatti 

Kaveri 3: Sä olet ilmeisesti joko tai -ihminen. Jos ei ole kesä, niin sitten voi yhtä hyvin olla talvi.

Kaveri 4: Kaimasi uhosi mulle että musta tulee kuulemma hottis… näkis vaan.. mitään ei ole kuulemma pakko ostaa mut kaikki on sovitettava mitä se kantaa mulle sovituskoppiin. Lauantaina olis tälläinen turnee tiedossa  

Minä: Wau, mun täytyy kans lainata sitä kaimaa. Ja T: joo siitä vaan kunhan et käytä mun visaa  ja alan miettiä oonko ainoa Tanja joka ei halua mennä kauppaan?? T, kyllä mulla on yleensä talvivaatteista yhtä paha pula, mutta tein joulukuussa tehoiskun pieneen putiikkiin, jossa oli palvelualtis yrittäjä. Sain kerralla 2 neuletta, toppatakin ja hanskat, niin talven pärjäsi hyvin 

*

Kommentit:

Kaveri: Mistä tää on?

Minä: Haapsalusta Virosta 

Kaveri: Ai, kivan näköistä.

Minä: Siellä on! Ihania vanhoja taloja! Oltiin pääsiäinen siellä ja haluan kyllä uudestaan. Viimeksi olin käynyt vuonna -92:)

Kaveri: Mäkin haluun. Ois sopivan lähelläkin.

Ismo: Sinne on kyllä varsin helppo päästä, ja aika edullistakin oli 

Minä: Juu sinne pääsee nopeasti ja edullisesti 

Minä: Heh, samaan aikaan 

Kaveri: Sinne sit!

2026: Jos säkin haluut, niin lue tämä juttu!

*

Kommentit:

Kaveri: Kun kuvaa itseä kännykällä peilin kautta, huulet pitäisi olla tötteröllä 

Minä: Ai niin joo ja tissit esillä!

Kaveri 2: Tanja näyttää hyvältä. Mutta sitä ihmettelen, että millainen kokki teillä asuu, kun keittiöön on pitänyt laittaa vessanpytty? Tai vaihtoehtoisesti, että mikä kumma saa asentamaan vessaan kahvinkeittimen?

K1: Istua vessassa ja juoda kahvia…. Kai siinä on jotain.

Kaveri 3: Yhdisttty mh/k/kph/WC/th…

Minä:  tää on pieni hotellihuone Soulissa, E-Koreassa. Todella pieni, mutta siihen mahtui silti aasialaisella tehokkuudella kylppäri, keittiö ja tietokone talon puolesta. Plus tietty sänky ja muut ameniteetit. Tuollapäin maailmaa on totuttu asumaan ahtaasti, joten löysin sieltä myös miniuunin 20m2 Tampereen kämppääni. Suomesta ei tuonkokoiseen saa mitään järkevää.

Työmatkalla Romaniassa

2014
Râmnicu Vâlcea

Aamulla me napataan iso fisu! Boa noite!

*

Ei osaa ihminen nukkua ei, vaikka tänä tänä saikin kuunnella linnunlaulua liikenteen melun sijaan. Mutta mielenkiintoinen päivä edessä.

*

Eka yhteistyökumppani löydetty. Koe-erät tuotteista tuodaan tänään hotellille kun paperityöt on tehty. Nyt seuraavan tuottajan luokse.

Kommentit:

Kaveri: nyt herää kysymys, että mitä jäbä duunaa? 

Minä:

Kaveri 2: varsinkin kuin paikkakunta on kuuluisa: “Râmnicu Vâlcea has gained notoriety as a global centre of cybercrime”. Näin väittää kaikkitietävä Wiki.

Minä: Ohoo, tuo oli uusi tieto mullekin! Onneksi meidän bisneksiin ei kuulu it-ala 

Kaveri 3: rairai-ruohoa?

*

*

Tehdas soitti että kuorma lähtee nyt ja hetken kuluttua oli kuski hotellihuoneen oven takana rahtikirja kourassa. Suomeen tilaaminen kestänee vähän kauemmin jatkossa, mutta nyt TeeTee Gourmet on virallisesti vastaanottanut ensimmäisen tuote-eränsä ja niiden kanssa lennetään ylihuomenna Suomeen. Jesssh!

Kommentit:

Kaveri: siis mita ne on? ruokaa otaksun?

Kaveri 2: En kässää minäkään, mistä täällä puhutaan:)

Kaveri 3: Niin juuri. Kerro lissää, enempi informaatiota ja yksityiskohtia, kiitos! 

Minä: Elintarvikkeista on kyse. Kerrotaan lisää kun lanseerataan 

Kaveri 4: Oletko laajentamassa toimialaa?

Minä: E, juu tuli perustettua uusi yritys keväällä. Pikemminkin vaihtamassa kuin laajentamassa. Katsotaan mikä sitten aikanaan kannattaa, mutta journalismi se ei enää tunnu olevan. Loppuu asialliset asiakkaat kesken. Ei oikein viitsi tehdä 20 v kokemuksella duunia harjoittelijaliksoilla.

Kaveri 5: tarkoittaako tuo, että kamerat lentää nurkkaan pölyttymään? jos juu, niin olen oikeasti pahoillani nastan kolleeegani puolesta… mutta samalla elämän puolesta big yes, eli onnea valitsemallesi tielle !!!

Minä: Ei nyt vielä ainakaan lennä, mutta kyllä sisäinen ekonomi alkaa pistää vähän asioita järjestykseen, joten jos uusi kannattaa, niin vanha voi hyvinkin jäädä kokonaan.

Minä: Kiitos J! Tässä 20 v kuvaamisen jälkeen on ihan sopiva aika testailla uutta, ettei pääse dementoitumaan haasteiden puutteessa 

K4: Samaan aikaan surullinen ja iloinen tieto. Kun ei vou muuttaa maailmaa, on etsittävä kokonaisuudesta kiva paikka itselle. Odottelen lisätietoja, kun aika on kypsä.

2026: Ja kyllä, palasin sittenkin kuvaajaksi.

*

Minä menen nyt puistoon pienelle kävelylle ja sitten työparin kanssa illalliselle, koska voin tehdä niin. I love my new life!

*

Yrittäjä nukkuu nyt! (Jos huoneen alapuolella olevalla terassilla ihmiset suvaitsee olla vähän hiljempaa). Aamulla toista tuotantoa tsekkaamaan. Siirtyi tältä päivältä kun potentiaalinen yhteistyökumppani juuttui ruuhkiin.

Matti Nykäsen ojentamia ilmaisia ämpäreitä

2015
Helsinki

Nyt sekin päivä on nähty: taloudessamme on jonotettu ämpäriä!
Tai no, näytin miehelle vihreää valoa, että saa tuoda töistä ilmaisen ämpärin. Kun on sellainen pitänyt hankkia jo kuusi vuotta. Helpottaahan se monenlaista siivousoperaatiota. Jopa niin paljon, että ne saattaa tulla tehdyksi.

Kommentit:

Kaveri 1: Pistäkää se takanreunukselle.

Minä: Ah, Ismo, osta kotimatkalla myös takka! Pelkät reunuksetkin riittää!

Ismo:  Punavuoren raudasta en ainakaan osta, se vanha reliikki siellä yrittäisi myydä leivinuunia.

Ismo: Matti Nykänen muuten jakoi niitä, että ihan mihin tahansa jonoon en mennyt!

Ismo: Kolmelta se jakaa niitä myös Narinkkatorilla, että rahvaallakin on vielä tilaisuutensa.

Minä: Jooei punavuoren raudasta! Mutta kun oli halpa ämpäri, niin nythän me voidaan tuhlata takanreunuksiin enemmän.

Ismo: Totta, voidaan hakea ne paremmasta kaupasta.

Minä: Mutta voidaanko me nyt ikinä käyttää sitä ämpäriä, kun itse Matti Nykänen on koskenut siihen.

Ismo: Jos sen pyyhkii hyvin jollain lasolilla tai sellaisella.

Minä: Sitä on jo varmaan pyyhitty lasolilla.

Kaveri 2: Nyt olen hämmentynyt. Itse OSTIN Byggmaxista viimeksi. Otin heti 5 kpl kun sai halavalla. Mutta ei ollut jonoa. Eikä myyjä tullut kyselemään kuinka voin auttaa.

*

Timjamilohta viime perjantaisen pinaattimuusin jämien kanssa, nam!

Ihan lätkässä

2016
Tampere -> Helsinki

Haluaako joku poiketa mun kans lasillisella jossain auringossa? Nimim. keikan jälkeen hetki Tampereella ennen junaa. Meaning 14.30-15.30. Lähellä asemaa jossain.
K? Anyone?

Kommenteista:

Kaveri: Kauheeta, että missaat pelin!

Minä: No niinpä! Just samaa tuskailin että jää tärkeä matsi näkemättä! Ja sit jos ne olis pelannu kasilta, oltais oltu saunassa. Tietty oisin voinu jäädä Tampereelle katseleen johonkin, mut sit missaisin sen saunan, eikä sekään käy päinsä.

Kaveri: Life’s not fair

*

After work

*

Hei vahtikaas nyt sitä peliä ettei käy kalpaten (vai KalPaten) kun mä en täällä junassa voi vahdata! 0-1

Kommentit:

Kaveri: Apua, onneks sanoit! Olin aatellu aikaeron väärinpäin ja meinasin missaa koko homman!

Minä: Nyt ruudun eteen sieltä niin kuin olis jo!

Mulla vielä sippaa akkukin, ja luuri valittaa ettei saa yhteyttä laturiin. Bueno.

Kaveri: onnistuin jopa löytään jonkun suht toimivan life streamin 

Minä: Mä tulin ravintolavaunuun juomaan viinin, koska ei yhtä ilman toista (kolmas sitten kotona) – hyvö valinta: täällä on jollain matsi iPadissa, niin yritän kuunnella siitä. Huonosti kyl kuuluu, tarvis mennä samaan pöytään 󾰛

Kaveri: Mä löysin eka jenkki-sepustuksilla pelin, mut en saanu kuvaa näkyyn. Sit sain kuvan ruotsalaismölinöin, joten päädyin pitää taustalla selostuksen englanniksi, mut se meni parikyt sekkaa edellä. Seuraavan erän joutunee kattoon ruotsiksi. Jenkkiselostaja kommentoi, että “this is not a friendly rivalry.”

Minä: Keinot on monet, mutta kyllä tästä jotenkin pitää kartalla pysyä. jos tää pendo hönkii aikataulussa mä saatan nähdä vikan erän. Koska jos se minusta kiinni on, niin asemalta kotiin menee ME-ajassa 

 Kaveri:

Minä: Meiän täytyy kyllä R vielä joku vuosi päästä taas legendaarisesti Semaan huutaan 󾰛

Kaveri: Joo, oon kyl missannu sitä, ku kevät alkaa oleen hyvässä vauhdissa, kaikilla hyvä fiilis, mennään kattoon pelii ja sen jälkeen terdelle!

Minä: Niinpä! Mut hei ei suomeks voi sanoo tossa yhteydessä “missannu” dear sis 󾌬

Kaveri: Hehe, ei voikaan 

Kaveri: 1-1!

Minä: Siiiiiii!!!

Kaveri: Ja hetihän se suunta muuttu, ku mä pääsin ruudun ääreen! 

*

Maali?? Oliko?? 1-1???

Kommentit:

Minä: Jesssshh!!
Samperi, iPad-tyyppi jäi Tikkurilaan, nyt oon facen varassa loppumatkan ja akkua on enää 16%

Ismo: Laitoin aiheesta kyllä heti viestin 

Minä: Vr ja netti. Say no more.

Kaveri: Ny kyllä keräillään vähän turhan paljon noita jäähyjä!

Kaveri: Onneks Venäjän ylivoimapeliä on kehuttu tehottomaks, eikä se viäkään oo näyttänyt tulosta tuottavan. Mut nyt Suomiiii!!!

Kaveri 2: 3-1

K1: Hetkinen, onkos finaalipelit jo huomenna? En ymmärtänyt varata viinaksia sitä varten, vaikkei lätkää ilman bissee eli siideriä voi kattoo  ja kaupat huomen kii. pitääköhän lähtee kylille katteleen…

K2: Miks kaupat on huomenna kiinni?

Minä: Joo on ne! 20 Suomen aikaa! Mietittiin kans et pitäis kyllä lähteä kylille katsoon kun tälläistä herkkua on tarjolla!
Serkkuhyvä, tuolla suuressa maailmassa sunnuntai on pyhä 

K2: Jaa niin unohdin
En taas muistanut et maapallolla on muitakin maita kuin suomi

K1: Suomi onkin tärkein! Täytyy kattoo, jos ehtis saamaan siihen mennessä hommat siihen kuntoon, et voi lähtee vahtaan! Voi kyllä olla rento tungos siinä jossain ainoassa Nordic-kapakassa 

Minä: Ei kun menet johonkin belgipaikkaan yksin huutaan

K1: Joo, täytyy pakottaa ne laittaan lätkää tuleen, jos sitä ny joltain maksukanavalta tääl tulee. Jotain kautta se skandibaarikin sitä toki streamaa.

*

I feel repeating myself, but we Finns know how to fight Russians, 3-1, more to come! And now I will run from the railway station to see the last minutes!

Kommenttini: I told you so

*

Harasoo, et, tvaa, tree, 3-1!!! 

*

3-1 spasiba!

2017
Helsinki?

(Ei päivityksiä.)

2018
Belgrad

(Ei päivityksiä.)

2019
Belgrad

(Ei päivityksiä.)

Oleskelulupien ja viisumien viivytystaistelua

2020
Belgrad

Expattien kisa: kuka on ensimmäinen, joka selviää oleskelulupahakemuksesta yhdellä ainoalla käynnillä.
Sellaista ei ole vielä nähty.

Tänään tuli vinkkiä muutamasta dokumentista, jotka meiltä puuttuu.
Plus että pitää avata vielä paikallinen pankkitili, jolle talletus on tehty dinaareissa.

Ollaan sitkeästi kisassa mukana.
Lupasin kerätä kaikki tarvittavat 268 paperia sähkölaskusta käytettyihin karkkipapereihin ja vessapaperiin.
Vinkin antaja sanoi yrittäneensä samaa, mutta palautettiin kadulle.
Epäilin tuon vieneen vääränväristä vessapaperia.

Mä nyt päätin, että ollaan Serbian historian ensimmäiset, jotka tässä onnistuu!
Papereiden keräystä dedikseen asti ja sitten visiitille.
Täytyy vielä muistaa hanskat ja maski, että pääsee edes sisälle poliisilaitokselle.
(Vielä pitää löytää niitä kumihanskoja jostain.)

Orastava flunssa on myös tropattava kunnolla, koska senkin oireet on este kuulusteluun pääsemiseen.
Ekat kuusi sähköisesti lähetettyä dokkaria molemmilta on kuitenkin kuitattu vastaanotetuiksi.
Niitä vastaan saa yhden tarvittavista papereista

Kommentit:

Ismo: Tässä olisi muuten hyvä tehtävä Amazing Raceen!

Minä: Niin meille!

Kaveri. kääk.

Minä: sitten on helppoa kun vaan löytää niitä hanskoja jostain. Otaksun, ettei omat nahkahanskat käy.

Kaveri 2: Millo se on teillä

Minä: varmaan joskus ens viikolla. Kunhan saadaan dokumentit kasaan…

Viisumien hausta viihdettä

Kaveri 3: Voisko tästä tolla joku livelähetys? 

Minä: mä luulen että sellaisen muutaman viikon videon katselu voisi olla aika tylsää puuhaa.
Vaikka olihan se joku prisman kassavideokin supersuosittu.
Mut ehkä mä tyydyn päivittämään vain jännimmät käännekohdat.

K3: Mulla oli muuten tässä joku alakommenttikin, mutta se on hävinnyt jonnekin bittiavaruuteen. Jatkuvaa seurantaa toivoin, jos live ei onnistu.  Tässä jokunen päivä sitten katsoin, kun puolituttu kaveri ajoi autolla Suomeen Etelä-Espanjasta. Piti pari kertaa päivässä fb:ssä liveä. Jutteli verkkaisesti ja kuvassa näkyi joko maisemaa tai hänen naamansa. Yllättävän koukuttaaa! 

K3: Aa okei.  Mut tosiaan tota kaverin liveä oikein odotin ja katsoin aina. Nauratti, miten siihen pystyikin koukuttua, kun siinä ei oikein tapahtunut mitään. 

K3: Ainakin reaaliaikainen seuranta! 

Kaveri 4: Mun sisko on ihan spesialisti näissä. Monta hauskaa ja vähemmän hauskaa tarinaa. Mm se kun viranomaiset vaativat että paperin toinen puoli olisi pitänyt myös täyttää, mutta se oli … tyhjä  siis virkailijan näyttäessä sitä. Eli virheellinen lomake, mutta ei tietenkään estänyt hylkyä Malesiassa

Minä: kyllä sinne nyt olis pitänyt itse osata piirtää oikeat lokerot ja kysymykset, sekä luonnollisesti vastata niihin, ihan oma vika!

Kaveri 5: Tsempit paperinkeräykseen! 

Minä: N, kiitos 
Suomalaiset on hyviä kierrättäjiä, joten mikäs ongelma paperinkeräyksessä 

Helpoin muutto olisi Viroon

Kaveri 6: Virosta sain oleskeluluvan muistaakseni näyttämällä passini ja Kela-korttini, täyttämällä hakemuksen ja maksamalla leimaveron. Hain sitä kiinteistöomistuksen perusteella, joten kysyin, pitääkö näyttää kauppakirja. Ei tarvinnut, koska kiinteistörekisteri on verkossa ja virkailija näki sieltä minut omistajaksi. Ai niin, ja virastossa minusta otettiin kuva, koska Viron oleskelulupa on sirullinen henkilökortti. Vuosi taisi olla 2004.

Ton jälkeen työskentelin pari vuotta Zagrebissa. Ekana vuonna sain vedettyä älyttömän oleskelulupahakemusprosessin loppuun asti ja sain vuoden paperit, koska mun vuokraemännälläni oli suhteita virastossa. Toisena vuonna ei enää ollukaan. Noin kolmasti jaksoin siellä virastossa käydä pomputeltavana ja sitten luovuin koko hakemisesta, koska en sitä ekan vuoden lupaakaan ollu koskaan joutunu kellekään näyttämään.

Minä: Viro on edelläkävijä näissä! Täällä muuten saa myös olen omistamalla asunnon. Sitäkin jossain vaiheessa harkittiin, mutta Jugoslavian ajoilta on niin paljon epäselvyyksiä omistuskuvioista (kuten aikoinaan Virossa Neukkujen jäljiltä), että päätettiin olla ottamatta ihan niin isoja riskejä.

Varsinkin kun vuokrat on tosi halpoja asuntojen hintoihin verrattuna.
Ja siis kiinteistöjä ovat asunnot täälläkin, yleiseurooppalaiseen tyyliin.

K6: Joo, muistan myös, mitä mun kroatialainen kollegani kertoi omasta talonostoprojektistansa. Laski käyneensä 30 kertaa poliisilaitoksella erilaisia lupia hakemassa tai papereita viemässä. Minä kerroin, miten Virossa ostetaan kiinteistö: varataan aika notaarilta, joka valmistelee paperit, sitten tavataan notaarin toimistossa myyjän kanssa, maksetaan kauppasumma ja vero, ja notaari huolehtii lopusta. Poliisilla on ihan muut hommat.
Kroatiassa se rekisteröinti piti muistaakseni tehdä kolmen päivän sisällä. Mutta eihän turistina maahan tulevat siitä edes tiedä.

Minä: Niin joo ja täällä kyllä hotellit ja Airbnb:ien omistajat ym rekisteröi turistit, eli itse ei tarvi käydä.

Kaveri 7: Joo, Virossa homma sujui todella helposti! Myös esim. nettisopimuksen katkaiseminen sieltä lähtiessä oli huomattavasti helpompaa kuin Ranskassa ja Espanjassa.

Kaveri 8: Mun mies on ollut nyt Intian Keralassa jumissa pari kuukautta.
Siellä on myös viisumihässäkät. Kaikki ulkolaisten viisumit peruttiin lockdownissa ja tällä viikolla piti anoa uutta, mutta pelkkä digikaavake oli niin kökösti suunniteltu, että meidän poika joka on it- nikkari teki Suomessa monen tunnin työn, että sai kaikki liitteet lähetettyä.
Ilmeisesti viisumi on tulossa… joskus.

Poikkeuksellisia keinoja rajojen ylittämiseen

Minä: aika hullua jos viisumit peruttiin, kun kukaan ei pääse liikkumaan mihinkään!
Serbiassa taas tehtiin päinvastoin; kaikki poikkeustilan aikana vanhentuneet dokumentit oleskeluluvista ajokortteihin ovat voimassa 6.6. asti.

Kaveri 9: En tiedä toimiiko Serbiassa, mutta Ranskassa toimii super hyvin: jos tilanne menee oikein hankalaksi, niin mä otan suomalaisten salaisen aseen käyttöön: vaikenemisen. Mä kysyn virkailijalta että “Meillä on ongelma. Mitäs nyt tehdään?” – ja vaikenen. Mutten lähde minnekään. Katson virkailijaan ja odotan. Yleensä vastaus on tavoittelemani. 

Toinen tapa, mikä on toiminut sekä Neuvosto-Viron tullissa että SNCF:n TGV:ssä: itkeminen. Virossa itkin itse kun halusin viedä taidekirjan Suomeen ja junassa itki liputon ranskatar. Toimi!

Minä: K, uskon, että toimisi täälläkin, mutta tuohon asti ei ole tarvinut mennä. Mun mielestä täällä on aika helppoa moniin muihin maihin verrattuna.
Olemattoman maan eli Transnistrian rajalla olen joskus käynyt väsytystaistelun ja myös voitin. Virkailijat kun olivat sitä mieltä, etten saa lähteä maksamatta. Otin sitten oikein mukavan asennon siihen asti kunnes heitä alkoi hermostuttaa, etten aio lähteä mihinkään.
Näitä tarinoita riittäisi!

Kaveri 10: Onnea expattikisaan 

Kaveri 11: Pidän peukkuja. Ja uskon teihin vahvasti, ootte monessa liemessä kiehuneita jo nyt.

Muutoksia Serbian oleskelulupaan

Minä: Ai niin, yksi asia mitä en muistanut kertoa:
Vaikka maahantulorekisteröinti on kiristynyt, niin vastaavasti oleskelulupa on vähän helpottunut.

Kerroin aiemmin, että pysyvän saamiseen pitää ketjuttaa puolivuotisia viiden vuoden ajan, eikä sinä aikana saa olla maasta pois yli kahta viikkoa kerrallaan eli reissutyötä tekeville tuo oli aika paha rasti ja oltiin kokolailla luovuttu toivosta.
Nytpä sitten riittääkin sama kuin vaikkapa Suomessa eli kunhan asuu yli puolet vuodesta.

Joillain perusteilla riittää myös kolmen vuoden ketjutus, mutta en ole varma onko meillä perusteet siihen.
Aika näyttää.

Otetaan kuitenkin riski ja haetaan suoraan yksivuotista, vaikka siinä meneekin noin 150 € hukkaan jos lupaa ei heltiä.
Puolivuotinen maksaa kuitenkin lähes saman ja tätä prosessia ei jaksaisi käydä läpi jatkuvasti.

Meillähän suurin ongelma on se, ettei täytetä mitään normaaleista pitkän olen ehdoista, kuten avioliitto, kiinteistön omistaminen tai työsuhde.
Asunnon ostamista jossain vaiheessa harkittiin, mutta se on liian kallis riski, josta ei pääse helposti eroon.
Niinpä päätin, että jollei hakemus mene läpi muuten, niin perustan jälleen yhden firman.
Opiskelu voisi olla myös mahdollinen, mutta se vaikeuttaa töitä ja mä en oikein näe itseäni opiskelemassa serbiaksi yliopistolla.

Kaveri 12: Mites olis toi avioliitto?

Ismo: Jomman kumman pitäisi olla serbialainen tai täällä pysyvästi asuva 

Minä: Joo ei viitsitä ottaa kolmansia pyöriä tähän kuvioon 
Mutta jos jompi kumpi saisi oleskeluluvan tai kansalaisuuden, niin sitten voisi harkita.

K12: Joo ei sitten kannata

2026: Ei muuten onnistuttu. Siis ekalla yrittämällä. Tapahtui kuuluisa “Fali te jedan papir”, eli yksi paperi puuttuu. Se oli meidän tapauksessamme serbiaksi käännetty CV. Luonnollisesti sellaisen tarpeesta ei säännöissä ole mitään mainintaa. Mutta kävimme kotona kääntämässä sellaiset ja palasimme poliisiasemalle, koska virallista leimattua käännöstä ei tarvittu. Sitten ne luvatkin heltisivät, pari viikkoa siihen taisi tuolla kertaa mennä.
Serbian oleskeluluvan hakemisesta olen kirjoittanut sittemmin ohjeetkin, tosin englanniksi.

2021
Belgrad

Molemmat kotimaat finaalissa, wohoo!
Vähän venähti työt, mutta ehdin nähdä loput pisteidenlaskusta.

Serbia & Finland made it to the finals, wohoo!
I didn’t even hear the songs, but who cares!

*

Laiska töitään luettelee, mutta jos eilisten hommien kanssa lipsahti 17 tuntia, niin saisko tänään tehdä lyhennetyn päivän?
Sellainen puolet tuosta riittäisi.

Mutta tulipa hypättyä asiakastöiden päälle vauhdilla uusiin opintoihin, niihin joihin TE-keskus ei vaivautunut vastaamaan, ja vilaistua vauhdilla muutama kirja ja kirjoitettua essee.

Viikonlopun vois pitää vaikka vapaata.
Kesäkelitkin ovat taas palaamassa, vaikka tämän hetkinen 10 astetta ei vielä tunnu kovin lupaavalta.
Jospa pääsisi taas ulos syömäänkin, niin tulisi pidettyä kiinni kerran viikossa ravintoloitsijoiden tukemista -ajatuksesta.
Itellä saattaa tulla tässä kuussa jopa 30 laskutettavaa tuntia, hyvä kiertämään siis!

*

Pari viikkoa sitten piipahdettiin pienellä virkistysreissulla.
Lue tästä jos kuvataide, paikallinen ruoka ja juoma kiinnostavat.

#ruokamatkailu

Please be seated for takeoff

Taidetta, ruokaa ja viiniä – Toissa perjantaina kävimme nauttimassa sielun ja ruumiin ravintoa ähkyksi asti aivan Serbian läntisimmässä kolkassa.
– Živeli!

Šid & Erdevik – sielun ja ruumiin ravintoa serbialaisittain

Šid & Erdevik – sielun ja ruumiin ravintoa serbialaisittain

YouTube-videoita Serbiasta ja muualta Euroopasta

2022
Belgrad

Käytiin yötorilla!

Please be seated for takeoff on paikassa Bajlonijeva Pijaca.

Käytiin tsekkaamassa Belgradin yötorin tarjonta ja tehtiin vähän ruokaostoksia.

Kommentit:

Kaveri: You’ll have to show this to us when we go to Belgrade again.

Ismo: Absolutely, if it will be arranged then. This was first time we heard about the night market here, but perhaps it is meant to be a new tradition.

Minä: actually it was occassionally arranged before covid so I guess it will be regular again. But usually maybe once in a few months or so.

Minä: hope to see you soon! 

Kaveri 2: Tykkään katsella tällaisia videoita Youtubessa. Ne on tosin selostettu usein englanniksi. Oletko harkinnut sinne laittoa?

Ismo: On meillä jotain siellä ollutkin ja harkinnassa on laittaa lisää. Tanjahan nämä tekee, mä vain hengaan kommentaattorina mukana 

Minä: juu, muutamia videoita olen laittanut, mutta usean kanavan ylläpitäminen on aika työlästä hommaa. Pelkkä blogi on melkein täysipäiväistä työtä.

Mutta nyt kun muistutit, niin voisinhan mä sinne jotakin vähän pidempiä videoita taas heittää, kun Instagramkin rajaa taas pituuden max minuuttiin.

K2: kivahan näitä oli katsella. Mites olis videot Belgradin kävelykaduilta, kahviloista ja baareista? Siis tämmönen vaan tuli mieleen. Onhan noi varmaan suuritöisiä.

Minä: tulossa on!
Lisäsin just yhden musta tehdyn haastiksen Serbia-kansioon, mutta omiakin tulee kun ehdin latailla. Eli jo kuvattuakin matskua on olemassa jonkin verran.
Lisäilen Serbiaa vaikka seuraavaksi kun saan viimeiset Maltan videot julki.

Minä: latailin joitakin aiempia videoita YouTube-kanavalleni ja laittelen vähitellen lisää ehtiessäni.
Tervetuloa seuraamaan!
https://youtube.com/channel/UCCdkGFX6fR3Fa7jvVwmcYaQ

2026: YouTube saikin sopivasti juuri tänään tilaajan nro 500. Uusia videoita tulee jatkuvasti, joten sinne vaan mukaan matkaan!

Stereotypioita Serbiasta

2023
Belgrad

Hei jee, Serbia nousee vihdoin Euroopan kartalle!
Täällä on kuulemma oikein paikan päällä sekä Ylen että Hesarin toimittajat raportoimassa.

Paikallinen kollega tosin tuossa jo pari viikkoa sitten tuhahteli, että nyt tänne tulee journoja Balkanin ulkopuolelta.
Mutta HS ja YLE kai sentään lähettivät kokeneita Balkanin asiantuntijoita paikalle?
Hope so, koska monet paikalliset eivät varsinaisesti halua avautua pressille, joka tulee tänne vain poimimaan negatiivisia uutisia.

Viime viikkoina pressistatus on herättänyt vieraiden ihmisten keskuudessa lähinnä kysymyksen ootteko täällä ampumisten takia. Pienoista turhautumistakin on havaittavissa.
Niin joo, jännästi kuulemma katugallupeissa on tullut vastauksia, joiden mukaan suurin osa serbialaisista tukee Venäjää sodassa.
Miten ne nyt noin ovatkin osuneet innokkaiksi haastateltaviksi?
Tähän voisin laittaa muutaman nauruhymiön, mutta en nyt viitsi irvailla.

Mutta kiva että Serbia kiinnostaa jopa Suomessa asti!
Voisin jopa sanoa, että job well done, voimme poistua tyytyväisinä.
Jatkakaa tästä omin voimin, ite en viitti tehdä jälleen ilmaista taustatyötä.
Tuossa se hallituskin istuu ja hölmöilee viiden minuutin kävelymatkan päässä. Mutta kaipa siellä Suomessa jo ollaan tarpeeksi tietoisia kaikista käänteistä, ettei tarvi enempiä päivitellä.

Београд утихне. Лаку ноћ!

Kommentit:

Kaveri: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009589709.html…

Minä: joo tää on ihan hyvä juttu, huomattavasti parempi kuin ne parin vuoden takaiset, joissa selitettiin kuinka täällä ”mellakoidaan” tai ”vastustetaan koronarajoituksia”.

Itse olisin silti lisännyt tähän vielä himpun niitä taustoja miksi istuvaa hallitusta vastaan protestoidaan. Ihan vaikka vain sen, että pääministeri käski eilen oppositiota suurin piirtein suksimaan vittuun.

K1: YLE taisi kirjoittaa jonkun jutun siitä, kuinka Serbia on Venäjälle viimeinen tukijamaa. Siitä olivat nuo sinun mainitsemasi katukyselyn tulokset. Otantaa ei mainittu.

K1: https://yle.fi/a/74-20032509…

Minä: juuuuh, eipä siitä montaakaan tuntia ole kun illalla viimeksi keskusteltiin äänekkäästä vähemmistöstä. Mutta voisihan sitä Suomeakin katsoa ulkopuolelta Venäjää tukevana persulandiana. Onhan sekin tavallaan totta, vaikka joitakin suomalaisia moinen luokittelu saattaisi harmittaa.

Serbian näkökulma – vai sittenkin Venäjän?

Minä: joo ja ei. En nyt jaksa kommentoida rivi riviltä, mutta silmään pistää nyt ainakin se, että tässä on haastateltu taviksina lähinnä tänne muuttaneita venäläisiä.
Valitettavasti jutussa unohdetaan kertoa se, että esim. asiakaspalvelussa työskentelevät serbit, eivätkä serbit ylipäätään, ota mielellään julkisesti kantaa ihmistä tuntematta. Sitä luottamusta rakennetaan pikkuhiljaa ja journalisteihin suhtaudutaan varauksella.

Tänne muuttavat venäläiset ovat enimmäkseen tekemisissä niiden kanssa, jotka suhtautuvat venäläisiin suopeasti. Useimmilla ei ole vielä kovin laajaa näkemystä Serbiasta. Moni pidempään maassa ollut ei kansallisuuttaan isommin uskalla mainostaa.

Ne, jotka eivät suhtaudu kovin suopeasti venäläisiin, pitävät suunsa supussa, jos läsnä ei ole vain luotettaviksi koettuja ihmisiä. Kaikenlaiseen rasismiin kun suhtaudutaan täällä pääosin hyvin tiukasti. Siis jos tavallisista kansalaisista puhutaan.

Kaveri 2: I have read and watched many, many articles, interviews and vlogs with Russians that have moved to Serbia. Only one of them experienced problems, none of the other have, quite the contrary. They have nothing but praise to say how they have been treated by the locals. The article also omits the fact that since the beginning of the war, pro-Ukrainians have had demonstrations in the centre of Belgrade at least once a month, if not more often. Tanja Mikkola might know. Always protected by the police and never experienced any problems.

Now the reason so many are for Putin has only to do with Kosovo. They don’t really know about the situation domestically in Russia, nor do they really care as it is not tangible for them, but Kosovo is. They see the world in black and white, just as you and your fellow Finns do and everybody else around the world. What if Putin manages to broker a peace deal between Armenia and Azerbaijan, which Russia has tried to do for quite some years and where there has been shootings very recently, wouldn’t that be good for the inhabitants of those countries? For your understanding, NATO killed about 750-760 civilians, “collateral damage”, during the bombings, which is about 10 per day, as the bombings lasted for 78 days. To compare it with Ukraine it means 3650 per year, multiply with 6,5 to compare it with the Ukrainian population and it means 20000+ killed per year. That’s how peaceful NATO is.

Now, regarding presidents of the USA, do you think it would be morally OK to sell shirts in Helsinki with any of them from the Vietnam war and later? I don’t think so. World is not black or white, but different shades of grey.

Regarding the way Ukrainian refugees have been treated in Serbia, the Ukrainian ambassador has actually nothing but praise to say. In fact, my impression is that there has been a lot more problems in Sweden for them where I live where they receive very low daily allowances which causes many of them to work illegally, sometimes in slave like conditions.

Median ongelmakohtia ulkomaanuutisoinnissa

K1: just posting the latest articles I’ve found from the major Finnish media, not telling that they tell the truth and nothing but the truth.

K2: Mika Saarela fine, got it. Although media in for eg. Scandinavia is probably better than in most other countries, it is still very easy to spot prejudice articles or articles and opinions where they conveniently do not tell the whole story, which is why I reacted.

Minä: yes, this is the problem and what I’m critizising here is that media is sending their journalists here only when something bad happens.
Then they arrive for few days and stroll around Knez Mihailova as tourists but their job is to figure out Balkan mentality and history in just few days.

Funny thing is that often times they are not interested buying articles from locally based journalists like us, as they think we are biased living here. And the same goes with every correspondent in any country.
The end result is to follow stereotypes as anyone can’t get a full picture by visiting briefly. This is why I wrote I wish they at least send colleagues who have prior experience in the area.

Minä: oh, forgot to reply, pro-Ukraine demonstrations are held usually around once a week. The latest demonstrations against violence and politics has been held few times a week.

Kaveri 3: kiinnostava ja näyttävästi tehty juttu tuo Ylen kirjoitus serbien venäjämielisyydestä. Näin juuri voi kirjoittaa, jos haluaa paljon lukijoita. Uutisoinnissa ja varsinkin ulkomaan uutisissa on se haaste, että vaikka miten hyvin ja totuudellisesti kirjoittaisi, lukijan tulkinta ja ennakkotiedot vaikuttavat siihen, miten asia luetaan. Serbian suhteen asia on aika vaikea, sillä kuten Tanjakin muistuttaa, maata tunnetaan Suomessa varsin vähän, ja se vähäinenkin tieto pohjautuu pääosin negatiiviseen uutisointiin. Niinpä nämä viime päivienkin jutut lähinnä vahvistavat sitä negatiivista kuvaa, eivätkä välttämättä lisää todellista ymmärrystä serbeistä tai ylipäätään Balkanista. (Ehkä siksi, että ei niissä yleensä oikeasti yritetäkään ymmärtää?). Serbiassa asuvana suomalaisena turhauttaa aika tavalla, koska ei Serbian epäkohdista pidä vaieta, mutta suomalainen yleisö katsoo maailmaa hyvin eri suunnasta ja sen näkökulman avartaminen on hyvin työlästä, ellei etsitä jotain yhteistä kosketuspintaa. Jos vähän kärjistää, niin Serbian kohdalla on Euroopassa musta piste, mutta se piste saattaa olla enemmän muun Euroopan silmässä.

K3: Tuosta Ylen jutusta vielä, että vaikka se on hyvin rakennettu, niin alku ja loppu hivenen mietityttää. Toisin kuin toimittaja väittää, kyllä minusta jutun alkuun haastatellun naisen kommentit ovat aika erikoisia. Putin puhelimen taustakuvana ei tosiaankaan ole mikään yleinen trendi, ja sitä paitsi vierastaistelijaksi lähteminen on Serbiassa rangaistava teko. Toki on täältä jotkut läheteneet laittomasti sotimaan Venäjän puolesta, mutta ei heitä ihailla julkisuudessa samalla tavalla kuin Suomesta Ukrainan sotaan lähteneitä vapaaehtoisia. Sitten tuosta jutun lopusta sen verran, että eräs Suomessa asuva liberaali ja fiksu serbialainen kaverini totesi, että taitaa päteä pikemminkin Suomeen se, että lehti myydään loppuun, jos Putin on kannessa. Putinin suosion taustaa Emil Popovic on avannut kommenteissa aika hyvin. Naton pommitukset, serbien demonisointi ja Kosovon kysymys on koettu epäreiluina, ja kuten Tanja jossain täällä totesi, edelleenkin “Länsi” tuntuu työntävän Serbiaa Venäjän syliin. Kun Lännen ja EU:n hyväksyntää ei koeta saavutettavan millään, niin onhan siinä Venäjällä helppo sauma.

Kaveri 4: Ei se väkivalta täällä ole ollut se pääuutisaihe vaan toi miten tyytymättömiä siellä ollaan hallitukseen

Minä: jep, mutta monia turhauttaa se, että kv-journot kiinnostuvat Serbiasta vain kun jotain negatiivista tapahtuu. Meiltäkin entuudestaan tuntematon tyyppi kysyi tultiinko ampumisten takia ja hämmästyi kuullessaan meidän asuvan täällä.

Olihan näissä hallituksen vastaisista miekkareista jo muutama vuosi sitten hassuja juttuja, joiden mukaan täällä vastustettiin koronarajoituksia.

K4: Serbia on meidän kannalta kiinnostava maa koska me ei tiedetä onko ne venäläisten vai eurooppalaisten puolella. Siksi me luetaan noita juttuja

Katugallupilla tositarinoita?

Minä: totta kai, mutta just siksi toivoisi, että niitä juttuja kirjoittaisi kokeneet journot, eikä sellaiset jotka heitetään suoraan syvään päätyyn ilman aiempaa Balkanin tuntemusta. Noi katugallupit on aina vähän randomia ja jonkun juuri tulleen venäläisen hämmästys paikallisten ystävällisyydestä heitä kohtaan on aika tyhjää sisältöä. Ihan yhtälailla voisi haastatella tänne muuttaneita jenkkejä, jotka sanoisi hämmästyneenä samat sanat. Heistäkin pidetään, vaikkei jenkkien politiikasta pidetäkään, historiallisista syistä.

K4: Meidän kaikki ne todella kaikennähneet kovat tyypit on Ukrainassa. Siksi tonne tulee tällaisia kesäurpoja

Minä: true dat. Mutta olishan täällä meitä valmiiksi akkreditoituneitakin.

Kaveri 5: YLEn uutisissa torikojuissa Belgradissa oli Putin- ja Z-teepaitoja…

Minä: juu, tuolla keskustan turistialueen matkamuistokojuissa kuulemma on. Niissä on aina myyty kaikenlaista hassua turistikrääsää. Ennen venäläisten tuloa tosin enimmäkseen Jugo-nostalgiaa.
Vaikka taatusti jotkut äärihihhulit Putin-paidoissaan jossain hilluvatkin.

K5: Tanja: Itse jutun pääpointti oli, että 150 000 nuorta, hyvin koulutettua venäläistä on muuttanut Belgradiin. Ja koska he ovat liberaaleja, pelkäävät hieman paikallisia uusnatseja Putlereineen. Ja että kaupungin vuokra-asuntojen hinnat ovat venäläisten myötä räjähtäneet liki taivaisiin.

Minä: ainakin tuossa tännekin linkatussa Ylen jutussa annetaan hyvin vahvasti sellainen mielikuva, että suurin osa serbeistä tukisi Venäjän hyökkäyssotaa ja ääriryhmiä.
Asuntojen hinnat ovat tosiaan kaksinkertaistuneet, jopa kolminkertaistuneet, eikä siitä täällä kauheasti riemuita.
Noista olen kirjoittanutkin aiemmin, en tosin lehtiin, kun en jaksa enää turhaan tarjota juttuja.

Ismo: Tuossa Ylen jutussa tuli muuten esiin eräs seikka, joka on hämmästyttänyt tänne tulleita venäläisiä ja hämmästyttänee monia suomalaisiakin: se, ettei täällä pärjää automaattisesti venäjällä. Sitä ei puhuta kovin yleisesti ja serbia eroaa venäjästä yllättävänkin paljon.

K5: Niin annettiin.

Serbialainen identiteetti, uskonto ja pimeä puoli

Kaveri 6: Minusta kuulostaa erittäin loogiselta ja pätevältä näkemys siitä, että Serbia täsmälleen samalla tavoin kuin Venäjäkään ei ole käsitellyt menneisyytensä mustia pisteitä ja Jugoslavian sotaa Srebrenican massamurhineen. Nykyjohtajissa on paljon porukkaa, jotka olivat Slobodan Milosevicin lähipiirissä ja joiden ideana oli Suur-Serbia. Joka tapauksessa Serbia poikkeaa suhtautumisessaan Venäjään kaikesta muusta Euroopasta keskimäärin hyvin jyrkästi. Serbian pimeää puolta ei kerta kaikkiaan voi ohittaa, ihan samalla tavalla kuin ei tietenkään voi ohittaa vaikkapa Suomen äärinationalisteja. Mittakaava on toki erilainen, ja on dramaattinen ero siinä, miten nämä eri virtaukset näkyvät maiden harjoittamassa politiikassa. Tämä The Guardianin analyysi Serbiasta on minusta kerta kaikkiaan loistavaa luettavaa. https://www.theguardian.com/…/the-cult-of-putin-in-serbia…

Minä: tietenkään ei voi, eikä pidä ohittaa. Mutta ei pitäisi myöskään stereotypioida.
Huvikseni muuten tsekkasin illalla nuo matkamuistokojut, joista Ylellä puhuttiin.
Niissä oli edelleen myynnissä samat Serbia-paidat kuin ennenkin, kuin myös Ronaldo-paitoja. Kalemegdanin linnoitukselle johtavalla polulla emme nyt käyneet. Siellä on yleensä ollut tuota ex-johtajiin viittaavaa krääsää, nykyisellään varmasti niitä Putin-mukejakin.

Tuosta pimeästä puolesta puhuttaessa vain on sellainen ongelma, että ulkopuolelta helposti tullaan kertomaan miten serbit toimivat ja miten heidän tulisi toimia. Ymmärtämättä asioiden taustoja.

Puhutaan veljeydestä venäläisten kanssa, koska ollaan ortodokseja.
Viimeksi eilen puhuimme yhden kohtuullisen hyvin tuntemamme serbin kanssa politiikasta ja yhteiskunnasta ja hän nosti esiin sellaisenkin seikan, että kristinusko ei ole Serbian alkuperäinen uskonto. Tämä on totta ja tästä olemme jonkin verran kirjoitelleetkin. Eipä aihe silti näy kv-mediassa.

Paljon puhuttu patrioottisuus näkyy täällä yleisemmin tahtona säilyttää alkuperäinen serbialainen kulttuuri. Hyvin monet myös tuhahtelevat Venäjän muka-veljeydelle ja sitä pidetään nimenomaan Venäjän propagandana.
Belgradin keskustasta ei tarvitse kävellä kuin Brankovin sillan yli Novi Beogradiin ja Zemuniin, kun ollaan jo leimallisesti itävaltalaiskulttuurin piirissä. Siitä paikalliset itsekin usein muistuttavat.

Millaisen Serbian serbi haluaa

Ongelmallista on myös se, että jokainen tänne tuleva journalisti kysyy ensimmäisenä Jugoslavian hajoamissodista, niin teimme mekin.
Siinä vain unohtuu, ettei serbit itse halua jauhaa aiheesta ikuisesti. Se ei tarkoita, etteivätkö he sinänsä olisi valmiita käsittelemään aihetta, vaan siitä, että täällä haluttaisiin elää tätä päivää ja katsoa tulevaisuuteen. Ei tavallinen serbi mieti päivittäin 24 vuotta sitten tapahtuneita pommituksia, vaikka niille muistopäiviä pidetäänkin.

Tavallinen serbi haluaisi demokraattisen yhteiskunnan, jossa omalla äänestyskäyttäytymisellä on vaikutusta. Yhteiskunnan, jossa pääministeri ei käske opposition edustajia ”painumaan vittuun” tai pressa sano, ettei häntä kiinnosta vaikka viisi miljoonaa kansalaista tulisi ikkunan alle huutamaan.
Tavallinen serbi haluaisi länneltä tukea ja ymmärrystä, eikä se tarkoita päähänsilityksiä Srebrenican osalta, vaan tukea demokratia- ja oikeusvaltiokehitykseen.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että länsi tekee varsin aktiivista työtä ajaakseen Serbiaa Venäjän syliin. Se turhautuminen purkautuu mm. EU:n kannatuksen heikkenemisenä.

Mutta onhan täältä tosiaan tehty paljonkin hyviä juttuja, erityisesti Britti- ja Jenkkilehtiin.
Tätä The Guardianin juttua en ole vielä lukenut, mutta perehdyn tähän myöhemmin, kiitos linkistä!

P.s. Lisään tähän vielä, että onkohan Venäjää koskaan edes vaadittu käsittelemään menneisyyttään? Serbeiltä tätä vaaditaan aktiivisesti, mutta oman näkemykseni mukaan Venäjään suhtaudutaan vähän ”pojat on poikia” -asenteella.

Menneisyyden käsittely

K3: tämä Guardianin juttu vaatisi kunnon analyysiä, en ehdi nyt, mutta pari sanaa vain. Nopeasti luettuna tekstissä on kerrottu asioita ihan oikein – mutta ei koko totuutta, pikemminkin siinä toistellaan samaa tuttua kaavaa. On totta, että Serbialla olisi vielä paljon käsiteltävää Jugoslavian hajoamissodista. Niin olisi Balkanin muillakin kansoilla. Hekin kätkeytyvät uhriuden taakse. Eivät hekään tunnusta omien sotarikollistensa syyllisyyttä. Hiljattain Kosovon albaanit osoittivat mieltään massoittain omien sotarikoksista syytettyjen johtajiensa puolesta. Sitä ei uutisoitu (muoks. siis Suomeen asti ei yltänyt tämä, esim. Radio Free Europe kyllä uutisoi). Ovatko serbeihin kohdistuneet rikokset siis hyväksyttävämpiä? Entisen Jugoslavian alueella on silti myös keskinäistä ymmärrystä, tunnetta, että ollaan samassa veneessä. Esimerkiksi Belgradin kouluampumistragedia nosti myötätuntoa ja osanottoa naapurimaissa. Samoin parin vuoden takainen metoo-liikehdintä. Ulkopuolelta tuleva tikulla silmään -taktiikka ei tuo sovintoa, mutta yhteisten haasteiden kohtaaminen voi johtaa vähitellen myös sodan traumojen käsittelemiseen, anteeksiantoon ja sovintoon. Vertailun vuoksi, Suomen sisällisotaa pystyttiin käsittelemään kunnolla, tai edes jollain tavalla yhteisenä historiana, vasta sata vuotta sodan jälkeen. Täällä on siinä ajassa tapahtunut kansanmurhia vaikka kuinka monta. Ja vielä pohdittavaksi: Voiko omaa syyllisyyttä käsitellä ennen kuin on käsitellyt uhriuttaan? Ja toisaalta, voiko haavoista parantua ilman syyllisyyden käsittelyä? Siinä on askarreltavaa joka kansalle ja yksilölle.

Erään serbin näkökulma

K2: I have no problems that Srebrenica is brought up but I do have problems when people only talk about what happened in 1995 and not why and why there. It’s not an argument to justify it, not at all, but to explain. 3267 Serbs were killed in the very same area prior to July 1995, many of which were civilians, both male and female of all ages. The Muslim military leader Naser Olić was proclaimed not guilty in the Hague because of “lack of evidence”. Sure, and my name is really Donald Duck. There are organisations working with reconciliation, of course it’s through the women in Srebrenica area and they do understand and admit that both sides suffered greatly, only that way will the wounds heal long term.

Why don’t you bring up Tuđman and Izetbegović? The Hague was preparing to bring them to court but they died before it was done, not that they were in a hurry if you ask me. And those war criminals are very much hailed as heroes by their followers and states. None of the countries have dealt with its past.

Regarding NATO, it has done zip zero to improve peace in Europe, northern Africa or the Middle East since the fall of USSR. And the idiots in Washington and Brussels don’t understand, or want to admit, that we would not have this war in Ukraine today if NATO wouldn’t have bombed Yugoslavia. As I wrote in an earlier post in this thread, NATO’s killing rate was 20000+ civilians per year if equalling the number of inhabitants with Ukraine. Do you mean that USA or France has dealt with their past for their “humanitarian actions” in Vietnam and Algeria? Altogether around 2 million killed in those countries. Or it doesn’t matter because they were Asian and Arabs/Berbers? Do you understand that a lot of Westerners, especially Americans and Canadians, have moved to Serbia the last years, see article in the NY Post or YT where there are lots of videos about this and that Serbia has been voted as the most hospitable country in the world. Not that I take it as science, but it is a very good indication of how the people are. Not exactly how western media usually present us.
This is exactly what Tanja Mikkola points out, people sitting far away behind their keypads or just visiting for a couple of days claiming to know the truth and countries teaching “democratic values”, especially with bombs and then pointing fingers why their victims look the other way.

Minä: yes, there was one good article in Helsingin Sanomat few years ago about war crimes. Unfortunately it’s the only one I’ve seen.
Statistics prove that war crimes against Serbs have not been judged as much as other ones.

Let me find a post I wrote couple of years ago, I mention the statistics there.
It’s mostly about getting justice and seeing that things aren’t black and white. Most of the Serbs I’ve met are only asking for ”West” to admit that. No one is saying that crimes that Serbs commited were something to approve.

Minä: This is it. Unfortunately I’ve written this only in Finnish, but at least Finns could find some interesting stats here:

Onko Serbiassa turvallista?

2026: Se, mitä tuossa erityisesti kritisoin, oli siis median tapa toistella aiemmin sanottua perehtymättä asioihin; maahan, sen kulttuuriin ja ihmisten mielipiteisiin.
Me asuimme paikan päällä ja meillä olisi ollut mahdollisuus haastatella yhtä lailla päättäjiä kuin tavallisia ihmisiä. Sen sijaan katsoimme sivusta, kun Suomesta lähetetyt kollegamme tekivät juttuja ensikertalaisina maassa parin päivän vierailuilta. He eivät tajunneet, kuinka tiettyä propagandaa ajavat tarjoutuivat haastatteluihin median edustajia nähdessään. Karmaisevinta oli se, etteivät kaikki kollegamme erottaneet edes kansalaisuuksia, vaan haastattelivat serbeinä aivan muita, pääkävelykadulta poimimiaan ihmisiä, eivät asiantuntijoita, eivätkä aina tosiaan edes serbejä. Välillä Serbian liputkin tulkittiin Venäjän lipuiksi ja siltä pohjalta tehtiin päätelmiä Venäjämielisyydestä. Ei näin, ei todellakaan näin. Ulkomaanuutisoinnissa on pystyttävä parempaan, samanlaiseen faktantarkastukseen kuin kotikulmilla. Jos ei pysty, niin sitten juttu jätetään tekemättä, eikä sorruta vahvistamaan stereotypioita ja jopa levittämään ymmärtämättömyyttään propagandaa.

2026
Tampere

Ei päivityksiä tänäänkään, mutta kävimme Amurin museokorttelissa (entinen työläismuseo), sekä lounaalla ja kahvilla Amurin Helmessä. Lämmin suositus molempiin, jos tulet Tampereelle!
P.S. Museo on auki vain kesäisin. Laitan ainakin kuvia Instaan myöhemmin, kun saan ensin Saksan reissun julkaisuja alta.